Piispan vehkeistä olivat miehet jutelleet, — kiitollinen aine tähän aikaan. Tarmo häntä moitti hänen toimistaan ja siitä, että hän, kenenkään täällä kaipaamatta, oli tullut muka tyrkyttämään uutta uskoa, vaan kukatiesi missä muissa tarkoituksissa. Kammo taas nimitti Tuomasta pikku paaviksi ja pirun käskynhaltijaksi, joka olisi salamurhan kautta siirrettävä manalaan.
Kun Tuomasta oli kyllin muokattu, ruvettiin puhumaan kotoisista oloista. Tarmo sanoi:
— Aika lienee jo, että tyttäresi tulee miniäkseni. Ovathan maksuehdot selvillä.
— Mikäpäs estää? vastasi Kammo. — Tyttäreni on kyllä valmis, arvelen. Miehelään tytöt kyllä mielivät.
— Tavallisesti. Vaikka enhän minä tunne Sulikin mielipiteitä. Onhan poikani vähän ollut huomaavinaan, ettei tyttäresi häntä oikein arvossa pidä; vaan kukapa nuorten tyttöjen elkeet tuntee.
— Viitsitkö sinä, vanha mies, nuorten lörpötyksiä korviisi ottaa. He kyllä sopivat keskenään, kunhan yhteen tulevat. Ole siitä huoletta! Minä vahvistan heidän loukkunsa, satimensa, rysänsä, mertansa, verkkonsa ja nuottansa, varjelen heidän jyvälaarinsa ja aumansa hiiriltä, heidän naurismaansa madoilta, heidän karjansa metsänpedoilta, lujitan heidät itsensä tarttuvia tauteja vastaan. Ja sitä paitsi enkö voi saattaa hyvää naimisonnea taloon? Enkö voi sovittaa riitaiset pariskunnat? Senhän kaikki tuntevat. Voinet siis olla huoleti.
Loihtija täten, luetellen osan ansioluetteloaan, sai Tarmon levolliseksi. Tarmo sanoi: Tietysti ei onnettomuus voi heitä kohdata, kun sinä heitä siitä varjelet.
Olihan siinä laaja kelpoisuustodistus.
Miesten huomio, joka oli merelle tähän saakka suuntautunut, kääntyi nyt maalle, josta kolme miestä näkyi lähestyvän rannalla olijoita. Tulijat olivat pitemmän matkan takaa lähteneet tänne, Saimaan ja Vuoksen seuduilta asti. Kontit selässä, sauvat kädessä he astuskelivat ja tultuaan Tarmon ja Kammon läheisyyteen, heittivät kontit ja sauvat maahan ja kättelivät. Kaksi koiraa oli miehillä muassa: iso, musta Murre ja pieni, ruskea Kirre. Täydentääksemme tulokkaiden esiintymisen tulee mainita, että miehillä oli joutset olkapäällä ja viinet kupeella riippumassa.
Päähenkilö oli laiha, ruskeapartainen ja puhelias Tiera; hänen pulska poikansa, 20-vuotias Sarmi sekä mustaverinen, vilkassilmäinen Antero seurasivat häntä.