Coelibatista eli pappien naimattomuudesta pakosta sitten tuli kysymys. Ankara kieltolaki oli kohta odotettavissa tässä suhteessa, koska oli huomattu perhehuolten lamauttavan pappien kirkollista intoa. Paljoko siveellisyys siitä kiellosta oli edistyvä, sitä eivät pyhät miehet ottaneet punnitakseen.
Puheen aine siirtyi sitten Ruotsin rajojen ulkopuolelle, mainioon riitaan Gregorius IX:n ja Rietrikki II:n välillä.
— Rietrikki, sanoi Ambrosius, toimii kuin Antikristus. Hän kirjoittaa kirjan, jonka nimeksi julkeaa panna: "de tribus impostoribus", (kolmesta petturista). Ne ovat: Mooses, Kristus, ja Mohamed. Hänen paavillista pyhyyttään hän kutsuu farisealaiseksi, öljyllä voidelluksi konnaksi!
— Apokalypsin (Ilmestyskirjan) tapahtumista tuo riita muistuttaa, frater carissime, virkkoi Tuomas.
— Niin, niin, sanoi Benedictus, se suuri lohikäärme on irroillaan ja ehkä maailman loppu on likempänä kuin aavistammekaan.
— Kyllähän pyhä isä Roomassa vastaamaan kykenee, puhui taas Abmrosius ja ajoi pois kärpäsen kaljulta päälaeltaan. Hän vertaa Rietrikkiä siihen petoon, merestä nousevaan, josta ilmestyskirjan kolmannentoista luvun kymmenen ensi värsyä puhuu.
— Ja Rietrikki taas, jatkoi Benedictus, sanoo paavin olevan sen villipedon, josta saman luvun yhdestoista värsy puhuu ja jonka luku, kahdeksannentoista värsyn mukaan, on 666.
— Siunaa ja varjele sitä jumalatonta! huusi Tuomas, lyöden yhteen kämmenensä. Kun sivistyneissä maissa noin eletään, mitä voi odottaa täällä, pimeyden perukoilla!
Kääntyen Sven Ingemarinpoikaan, piispa puheli: Mitä taivahan tähdet tulevaisuudesta ennustavat?
— Aspectus siderum ei ole edullinen tällä haavaa, vastasi Sven. Jupiter ja Venus ovat in cadente domo, Mars ja Saturnus valloillaan. Sotaa, väkivaltaa ja verenvuodatusta saamme odottaa.