— Pahaa minäkin aavistan, sanoi piispa. Hengelläni saanen maksaa yritykseni turhat vaivannäöt.
— Minulla on elämän nestettä, joka on monen hengen säilyttänyt, virkkoi hoksaava astroloogi. Haluatko, pyhä isä, ostaa sitä?
— Minä luotan ainoastaan Jumalaan, vastasi Tuomas.
— Tietysti, lisäsi Sven. — Minä vaan tahdoin asiasta mainita. Kyllä munkit ja papit sitä nestettä ovat ostaneet kosolta, luottanevatko sitten Jumalaan.
Kiivasluontoinen Tuomas tuskin jaksoi hillitä mielensä ja suunsa. Vaan arvoansa olisi alentanut ruveta sanakiistaan kuljeksivan seikkailijan kanssa. Ja kukatiesi, voisi tuommoinen taikatempuillaan kostaakin.
Kanssapuhe päättyi tällä kertaa astroloogin lauseeseen. Lähdettiin liikkeelle katselemaan ympäristöä. Naisetkin yhtyivät kävelyretkeen. Ja sitten palattiin katon alle. Runsaasti oli ruokapöytä varustettu: metsonpaistia, mantelilla ja ryydeillä maustettu, kotitekoista olutta ja viiniä hopeamaljoissa sekä jälkiruokana vasta uunista tuotu ja muotonsa sekä makunsa suhteen ylistettävä kakku.
Ragnar Ulfinpoika nautti ehkä enemmän kuin muut näistä herkuista; maljoja kallisteltiin ahkerasti. Ambrosius päätti piispan kehoituksesta, jäädä ystävänsä luo yöksi, muut vieraat lähtivät iltahämärissä veneeseen ja Ragnar käski rannalle jääneet seuraavana päivänä läsnäolollaan kunnioittamaan hänen matalaa majaansa.
Varsin rattoisasti oli ilta kulunut kaikkien mielestä. Ennenkuin Einar levolle asettui, hän kertoi Sulikille illan vietosta ja Sulikki arveli, että kun hänkin kristityksi tulee, niin saa hän istua ylhäisten seurassa Einarinsa kanssa.
Seuraavana päivänä, kun puolisateria oli syöty, piispa, Ambrosius ja Einar lähtivät pappilan veneellä virtaa alaspäin. Marttinus jäi kotiin, tarpeen sattuessa tarjona olemaan. Kaipauksella Sulikki katsoi ranta-aitan portailta, kun hänen lemmikkinsä taaskin vietiin häneltä. Vaan huomenna varmaankaan ei enää tarvitsisi kaivata Einarinsa seuraa!
Skanssissa kului aika vielä hupaisemmin kuin piispan talossa. Einar taaskin joutui olemaan kolmantena, vaan emäntä-toimet ehkäsivät hänen läsnäoloaan illempana ja Inkeri ja Einar saivat siis viettää aikansa, miten parhaiten voivat.