Kammon tytär läheni miestä, sanoi olevansa nälkään nääntymäisillään ja sai puolen leipää ja vähän suolakalaa. Ei ollut koskaan ruoka niin makealle maistunut Sulikin suussa.
Mies tiedusteli, mitä nainen noin yksin korvessa oleskeli ja Sulikki tähän vastasi tulleensa niin pahoin kohdelluksi kristittyjen luona.
Tultiin pienoisen hökkelin luo.
Tässä asuu vaimoni, kahden lapsen kanssa, sanoi mies.
— Suo minun olla yötä mökissäsi, pyysi Sulikki. Huomen aamulla varhain lähden taas astumaan.
— Mihin asti aijot vaeltaa? kysyi mies.
— Hämeen sisämaihin, vastasi Sulikki. Siellä on minulla sukulaisia.
Ei hän halunnut ilmaista, kenen tytär oli. Miehen vaimo, punatukkainen, kierosilmäinen, kurkisti ovelta vierasta.
— Mikä kuleksija on muassasi? kysyi hän äreästi mieheltään.
— Muuan kotiinsa palaava tyttö, joka pyytää yösijaa.