— Näinkö tässä maassa nyt ruvetaan elämään?
— Näin. Ja joka ei mukaannu, syyttäköön itseänsä.
— Tuommoista puhetta en ole ennen kuullut.
Ettekö älyä, mitä voin teille tehdä?
Hämillään hämäläiset katselivat tietäjää, jonka uhkaava muoto ei hyvää ennustanut.
Hän oli noussut portaille. Kätensä hän ojensi hämäläisiä vastaan, hänen silmänsä tuijottivat eteensä ja kauheita lauseita tulvasi hänen huuliltaan. Muuan hämäläisistä alkoi peräytyä takaperin ja eipä kauvaakaan, kun kaikki kuusi miestä poistuivat pihasta takaperin.
— Toisen kerran hän meidät karkoitti, sanoi muuan, eikäpä uskalla hänen vihojaan vastaanottaa. Vaan kun kolmannen kerran tulemme, niin on voitto meidän.
— Voitto on meidän, kertoivat muut.
— Pelkureita ovat raukat! huudahti Kammo. Minäkö heidän hullunkurisiin tuumiinsa suostuisin! En sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana.
Hän vaipui mietteisiinsä.