Sarmi joutui aivan hämilleen ja kysyi, ketä tyttöä hän tarkoitti.
— Vieläkö teeskentelet! Tietysti loihtijan tytärtä, Sulikkia, tarkoitan.
— Minusta hän saa rauhassa olla, vastasi Sarmi. Mutta Vieno, hänen vertaistaan en ole vielä nähnyt ja —
— No, hänet kyllä saat. Ainakaan ei minulla ole mitään asiaa vastaan. Sinä näytät olevan oikea kunnon mies. Mutta Sulikki, se höyhenkenkä! Kyllä puhun hänelle suuni puhtaaksi.
Ja niin hän teki. Sulikki vastusteli kyllä ja jo ennestään arveluttava sopu heidän välillään supeni supenemistaan. Pojat ja tytöt ympärillä alkoivat nauraa ja kuiskata keskenään; Vuolamoinen mulkoili heihin ja Sulikki seisoi, vihasta punottavana, ääneti, sillä ei hän uskaltanut Tarmon poikaa enemmän ärsyttää pelosta, että Kammo kuulisi riidasta.
Yleinen huomio suuntausi nyt toisaalle, merelle päin. Jo kotvasen aikaa oli etelässä päin häämöittänyt laiva. Nyt se oli tullut aivan lähelle, eikä epäilystäkään, ettei se ollut Gottlannista. Salko oli pystytetty rannalle ja sen päähän oli sininen vaateriepu sidottu merkiksi, jonka gottlantilainen laivuri kyllä ymmärsi. Laiva läheni maata ja laski ankkuriin pari kivenheittoa rannasta. Hämäläiset riensivät venheillensä ja kohta kolme venettä laski laivan laitaan ja hämäläisiä alkoi vilistä laivan kannella.
II
Harosäärin, kädet takin taskuissa, seisoi laivuri Halfdan, harteva ja tanakka mies, kuudenkymmenen korvissa. Öljytty sadetakki peitti hänen päälakensa, hänen oikeaa poskeansa hieman pullisti vankka tupakkipuru. Elävät, harmaansiniset, pienet silmät vilkuivat nopeasti oikealle ja vasemmalle, kunnes hän huomasi Tarmon ja Kammon. Silloin tyytyväinen hymy valaisi hänen kasvonsa ja hän sanoi: Vaivaloinen on tänne tulo ja onhan pyhä isä Roomassa kieltänyt kaupankäynnin pakanoiden kanssa. Senpävuoksi olisin tuskin poikennut, ellei olisi sinulle, Kammo, minulla tärkeää asiaa.
— No, mikäs puuttuu? kysyi loihtija.
— Sitä en ymmärrä; painajainenko lie tai joku muu. Yöllä herään hiestyneenä, kuristumaisillani. Ja sitä on jo kokonaista kolme kuukautta kestänyt. Enkä ole kellekään pahaa tehnyt. Rukoilen joka päivä — annan kirkolle osansa. —