Ivallinen hymy ilmestyi Kammon huulille.
— Eivät ne temput tepsi, loihtija nyt selitti. Tauti on päällesi pantu; joku pahansuopa ihminen sen on tehnyt.
— Voithan minua auttaa, tietysti? kysyi Halfdan.
— Enkö voisi? naurahti loihtija. Kyllä minä olen pahemmista pulmista päästänyt. Et kai tänä iltana vielä aijo lähteä?
— Pitäisihän tuulen länteen kääntyä, niin olisi hyvä huilu Novgorodiin, sillä sinne matka vetää.
— Huomenna on ainakin sopiva tuuli, Kammo julisti. Illalla käytän sinua Matokorvessa. Siellä päästän sinut pulasta. No, mitäs kauppatavaraa on muassasi? — Riittää sitä meillekin ja kerma on maitoa parempi.
— Sen kyllä myönnän, että kelpaa päältä ottaa, vaan johan mainitsin pyhän Isän kiellon.
— Pyhä Isä ei kaupoistasi tiedä.
— Oi, älä puhu niin! Hänellä on silmät ja korvat kaikkialla. Onneton se, joka hänen käskyjänsä vastaan rikkoo. Semmoinen ei saisi kunniallista hautaustakaan.
— Ja jospa ei saisi! Ei raato kunniasta lukua pidä. Älä sinä tee itseäsi tyhmemmäksi kuin olet. Et sinä usko omia puheitasi. — Ruvetaampa nyt tavaroita katselemaan.