— Murhaaja! — Hänen siis tapoit, joka sinut vietteli?
— En häntä, vaan naisen, joka hänet minusta houkutteli.
— Kristityn naisen?
— Kristityn. Turun linnanpäällikön tyttären.
— Ja tuon kaksinkertaisen naisviettelijän jätit eloon? Miksi?
— Siksi, että — — että vieläkin häntä rakastan. Kyllä häntä inhosin sydämeni syvyydestä, niinkauvan kuin se nainen eli. Mutta jälestäpäin taas en voinut unhottaa uskotonta, jonka varmaankin tytön vanhemmatkin suurella kohteliaisuudellaan viekottelivat.
— Höperö nainen! Kuinka uskallat vielä tuommoista puhua?
— Höperö olen; sen ymmärrän.
— Tiedätkös: olen vannonut tappaa sinut, niinkuin myös gottlandilaisen, jos jommankumman käsiini saan.
— Ota henkeni, jos tahdot! Muutoin sen muut ottavat.