— Enpä niinkään vähän. Kyllä hän oleskeli meillä hyvinkin usein, mutta —
— Mutta? —
— Ei hän täällä nyt enää niin usein käy.
— Kas niin! Tietysti hän menetteli tuhmasti.
— Ei ensinkään, mutta hän oli joutumaisillaan sukulaisekseni.
— Sukulaiseksesi! Onko poika riivattu? No, kyllästyikö tyttäresi häneen tai hän tyttäreesi?
— Ei kumpaakaan. Kuolema tuli väliin.
— Se olikin parasta.
— Raaka olet, kuulen puheestasi. Mistä tiedät, mikä maailmassa on parasta? Oliko se meillekin parasta menettää rakas ainoa lapsemme?
— Älä minua väärin ymmärrä! Minä tarkoitin, että oli meille vanhemmille parasta, ettei heistä pariskuntaa tullut.