— Tiedätkö sinä, minkälainen heidän onnensa olisi tullut olemaan?
— Tiedänpä jokseenkin! Se, joka karkaa pakanatytön kanssa, ei olisi liian persoiltava ollut sinulle vävyksi. Mutta sitä paitsi tulee poika naimaan Gottlannista. — Niin, älä ällisty! Kyllä hänellä sielläkin on morsian.
— Kuinka voit noin… Mutta en ymmärrä! Ja olihan hän niin Inkeriin mieltynyt.
— Hän mieltyy kyllä muihin paitsi siihen, jonka hänen täytyy naida.
— Pitääkö hänen siis vasten tahtoaan ottaa gottlantilainen neitonen?
— Hänen pitää noudattaa isänsä tahtoa. — Rikkaimman kauppiaan tytär Visbyssä!
— Vai niin! Ja luulet siis, että siitä tulee onnellinen liitto.
— Kunhan toisiinsa tottuvat, niin hätäkö elää kun on tavaraa yltäkyllin.
— Sokea isä! Oletpa oikea mammonan orja!
— Niinkuin ei kukin ihminen kullalle kumarteleisi! Rikkaus mahtia tuottaa. Luulisipa miehen sinun ijässäsi sitä ymmärtävän.