Helsingin asemasta sodallisessa suhteessa.
Jos katsotte Helsingin asemakarttaa tai muuten tunnette tämän kaupungin ja samalla tahdotte pitää mielessänne, mitä asevoimia venäläisillä vallanpitäjillä tarpeen tullessa olisi ollut käytettävänä, niin onpa myönnettävänne, että Helsinki oli kerrassaan turvaton.
Viaporin linna yksin täydellisesti vallitsee tämän kaupungin.
Jokainen lakon aikana satamassa ollut sotalaiva erikseen samaten, ja erityisestikin panssarilaiva "Slava", suurin ja uusin Venäjän sota-aluksista. Mitä sitten nuo laivat yhdessä! Entäs yhdessä linnan kanssa!
Tämä vain taustaksi. Näitä päävoimia ei olisi koskaan tarvinnut käyttää. Mutta olkoon kuitenkin niistä puhuttaessa sanottu, että kaupunki, jossa ei ole ainoatakaan rannikkotykkiä, on niitä vastaan ihan avuton, aivan kerrassaan, vaikka olkoon väkeä miten paljon hyvänsä, järjestettyäkin, harjotettua sotaväkeä.
Mutta sitäkään ei ollut. Eipä edes sen vertaa, että puolustus, saati sitten hyökkäys, olisi ollut mahdollista edes itse kaupungissa olevia venäläisiä sotavoimia vastaan. Täällä oli jalkaväkeä toista rykmenttiä: Uudenmaan, kaartin, Turun ja meriväen kasarmeissa täysin varustettu joukko-osasto kussakin, ja lisäksi tykkiväkeäkin jonkunverran; mikä lisää tuotiin, ei merkinnyt yhtään mitään, koska se ei millään tavalla voinut vaikuttaa voimasuhteisiin, jotka alusta alkaen kaikki olivat vain yhdellä puolella.
Olettakaamme, että venäläisten olisi täytynyt syystä tai toisesta ryhtyä aseelliseen toimintaan kaupunkia vastaan.
Aseman tuntien olisivat he kohta ymmärtäneet, että pommitus on tarkotuksen saavuttamiseksi tarpeeton. Linna ja laivat olisivat pysyneet vaiti. Samoin olisi jalkaväki, turhan verenvuodon välttämiseksi, aluksi voinut jäädä kasarmeihinsa, asettaen ne vain puolustuskuntoon tavallista tarkemman vartiotoimimisen kautta. Koko asian olisivat voineet toimittaa ne pienet höyrypurret, barkassit, joita täällä oli ja on enemmän kuin riittävästi. Sellaisen keulaan tai perään asetetaan kuularuisku: Pohjois- ja Etelä-satamasta, Hietalahden satamasta ja Töölönlahdelta olisi niiden avulla kadut nopeasti lakaistut. Se ei olisi kohdannut mitään vaikeutta. Olkoon, että täällä olisi ollut vastaan asettaa muutamia kuularuiskuja, että niitä olisi osattu käyttää, ei asema siitä paljoa olisi muuttunut. Sitä mukaa olisivat venäläiset voineet käyttää karheampaa tykistöä, ampua raehauleja (kartessia), tarvitsematta vielä varsinaiseen järeään pommitukseen ryhtyä. Pitkänsillan molempiin päihin he pikku laivojensa avustamina helposti olisivat voineet sijoittaa kyllä tepsivät kadunlakaisijat. Kaupunki olisi tuossa tuokiossa ollut joka haaralta ristitulen alaisena. Jonkun osaston maihinnousu Edesvikin luona olisi niinikään ollut toimi, jota me emme olisi kyenneet estämään. Ja silloin oli kaupunki kuin pussissa, jonka suun venäläiset vetävät kiinni ja kysyvät kaikessa rauhassa, aijotaanko nyt pysyä siivolla.
Tietysti olisi vastapainoksi saattanut tapahtua dynamiittiräjähdyksiä, tai jotakin muuta sellaista. Mutta se ei minkään järkisyyn nimessä olisi voinut olla muuta kuin ihan satunnainen ja ohimenevä menestys. Aina oli venäläisillä jäljillä äärimmäistä tapausta varten päävoimansa, joiden kimppuun meillä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä, ja jotka muutamassa tuokiossa saattoivat murskata kaupungin niin ettei tästä olisi ollut jäljellä kuin surullinen muisto.
Nämä olivat tosiasioita, jotka jotakin painoivat.