FRANK.
Isännälleen tuo altis apulainen
Emännän luo mun vienee —
JULIA (hiljaa Frankille).
Ilkiö!
FRANK.
Tuon herran viime matkast' tuta tainnen.
(Menee.)
KOLMAS KOHTAUS.
v. Dann. Julia.
v. DANN.
Niin on, kuin arka olisin,
Mies varakas ma, eessä nuorukaisen
Tuon köyhän, maassa miehen en senlaisen,
Niin jalon, suoran päässyt parihin.
JULIA (itsekseen).
No kiitos Herran, siis mä kuitenkin
Pelosta pääsen.
v. DANN.
Varmaan valtakunta
Sen-moista miestä ei voi näyttää monta,
Sen ensi katse kohta voitti mun.
JULIA.
Mut, setä, hän tok' oisi kohtelun
Siivomman saanut näyttää kohden teitä:
Hän, vieras vielä, röyhkeä on niin.