JULIA.
Sen selitän, vain kuulkaa minua.
Ma tyhmäst' tein kaks' ehdottelemata
Itsellen'.
v. DANN.
Arvoitusta vieläkin.
JULIA.
Sanoinhan, Frankin tunsin muinahin,
Köyhäksi tiesin hänet tavarasta.
Ylpeemmäksikin monta varakasta.
Mut silloin tulevaisuus loistavin
Kuvastui hälle vielä taiteen tiellä.
Hän saapui tänne, murretulla miellä
Nyt hänen tänne tulleen aavistin.
Nyt luulin hänt' ett' auttaa taitaisin.
Kun tiesin, ett'ei setä keltään kiellä
Apua, joka miehen uljahan
Laill' ilmestyy ja suosionne voittaa.
Ma silloin päätin keinoani koittaa.
v. DANN.
Ja keino tuo, jos oikein arvajan,
Varmaankin neroasi kunnioittaa.
JULIA.
Trygg ilmoittaa sai, että herra Dann
Tyrannin lailla rikkaan, mahtavan
Lakia mielellänsä muille laatii,
Kaikilta nöyryytt' orjallista vaatii.
v DANN (kummastuneena). Pitääkö kirota? Mik' olikaan Sill' aikomukses?
JULIA.
Ylpeyttä nostaa
Frankissa, jos se sammunut ois vaan.
v. DANN. Se nousikin?
JULIA.
Se nousi tosiaan,
Niin että kauhulla se mulle kostaa.
v. DANN.
Kun, neiti, saatit nyt mun tuntemaan
Tuon kauniin keinos, min sait kalliist' ostaa.
Sanoppa, kuinka niin sä tehdä voit?
Kuink' aikaa, paikkaa, kansaa valikoit?
Tää hulluinta on, mitä kuuluville
Sa mulle joskus toit.
Kautt' Trygg'in täten mua maalarille
Alentaa, keino tosiaan ol' uus.
En ymmärrä, mist' tuli vajavuus
Tää koulun-käyneen neiden tuntehille.