FRANK.
Mist' tuo luulo heräjää?
v. DANN. Todistus varma siit' on sormus tää.
FRANK.
Tää sormus?
v. DANN,
Kuulkaa vaan! Kun sinne tänne
Sain kulkea ma halki maailman,
Naiselle, jok' ol' ennen morsian
Minulle, lähetin tuon perimänne
Sormuksen — naisellen, jonk' kanssa en
Mä päässyt rikkauteen, onnehen.
FRANK.
Oi ihme!
v. DANN.
Kuulitteko äidiltänne
Mun nimeäni?
FRANK.
En. Hän yhtä vaan
Mainitsi nimetöntä armastaan,
Jok' oli ulkomailla matkatiellä
Ja sieltä lähetti tään sormuksen —
Kuin nimenne soi sanans' viimeinen.
v. DANN.
Mit' antoi taivas mulle vielä!
Syliini tule, rikkautehen,
Kuin poikan', astu! Miksi, ystäväni,
Nimesi muutit?
FRANK.
Kun ma kantamaan
Kopeeta, suurta sukunimeäni
Köyhältä liian näytin mielestäni.
v. DANN.
Nyt, poikan', nostaa lippus uudestaan,
Kuin satamassa, aik' on tullut sulle.