LEONTES.
Hän näyttää kuolleelta, mut elpyis uudestaan
Jos häntä taitavasti hoidettaisiin vaan.
LEIOKRITOS.
Tääll' onko ketään taitavata hoitajaa?
LEONTES.
Sokea vaimo kalastajan majassa
On toivoni, mä tänne hänet kutsutin.
LEIOKRITOS.
Mut jos hän Aiaan pojan henkiin herättää?
LEONTES.
Se oisi onnensa, mut meille turmio.
LEIOKRITOS.
Huoletta ole, auta häntä minkä voit.
Ken ikään lienee hän, ei vaan Eurysakes
Hän ole, syvään nukkuu Aiaan suku jo
Eik' ihmistaito sitä enää herätä.
LEONTES.
Oi ilosanomaa! Mä oikein lienenkö
Sua, isä, ymmärtänyt.
LEIOKRITOS.
Aika surkea
On kadonnunna, jona pelvon orjana
Mun täytyi poveen peittää parhaat toiveeni.
Nyt kuninkaana olla saan, saan tahtoni
Ja työni yhteen sovittaa. Ei horju, ei,
Mun valtikkan', on kuollut kilpailijani.
LEONTES,
Ja miten, missä? Ken toi ilosanoman?
LEIOKRITOS.
Sen Spartan kuninkaalta, Menelaolta,
Toi lähettini äsken. Missä, mitenkä
Eurysakes on kuollut, en mä tutkinut,
Ja tutkia en huoli; todeks kuolonsa
On ilmoitettu minulle, se kyllin on.