Rivit reilaan, pistin päin! Leikkiin tuimimpahan näin rynnisti jo roimalaillaan, oli mies kuin kotimaillaan.
Haastoi vahvaa suomeaan, huusi niinkuin niitullaan, kiitti, moitti, toimen mukaan, tollistaa ei saanut kukaan.
Hyv' ei silloin ollutkaan vihollisten, sanotaan; siin' ol' ukko lemmonlainen, muulloin varsin moukkamainen.
Noin hän viimein joukkoineen, piippuineen ja takkeineen tapeltuaan raivoisasti saapui Karstulahan asti.
Toivo Suomen sotijain joukko tää ol' enää vain miestä tuhatkunta kohti Vlastov kolme vertaa johti.
Leikki oiva odottaa, Fieandt ottaa tupakkaa, ruoskaa saapaskorkoon koittaa, ryntäämähän mennä soittaa.
Tiimaa kuusitoista kai kesti, viimein saunan sai; pako päätyi pääksi leikin, piru kaikki vei kuin veikin.
Silloin, niinpä tiedetään, enää ei hän lyönytkään, hatun painoi alemmaksi, muuttui muita lauhemmaksi.
Möttöseen noin ratsasti, satulaansa tuijotti, käden pisti rintapieleen, muistunut ei piippu mieleen.
Mitä siinä miettikään, sit' ei tultu tietämään, yksin neuvotella mahtoi, väki kulki, kuinka tahtoi.