Mut vankempikin vaalistui, kun Kulnev kohti ryntäsi; ken, hiukan hiittä kammoksui, myös häntä hätkähti. Jo näkö jääti selkäpiin, etteivät piikit, pyssyt niin, sulompi hällä säilän suu kuin haven musta muu.
Se muotonsa, kun ratsullaan, koholla kalpa, kiiti päin, se myös, kun malttoi toisinaan majailla levähtäin, kun Kulnev turkki-hartioin talosta toiseen kulki noin ja vierahaksi viivähti, vain missä miellytti.
Viel' äidit kertoo kauhuaan, kun kursailutta Kulnev tuo kuin surma tuli suorastaan vain tuutulapsen luo; mut jatkaa, »Suukon sille vain hän antoi, naurun naurahtain, niin herttaisen kuin tuolla nyt, jos kuvaa lähestyt.»
Ol' oikealta pohjaltaan maar Kulnev ukko kultainen; hän liioin joi, niin moititaan, syy oli sydämen; sen sydämen hän myötään toi, jos soti hän, jos rauhan soi: läks' suukot, surman salamat sielt' yhtä palavat.
Mont' urhoiss' oli Venäjän, joist' aikakirjat tarinoi, joist' eellä sodan syttymän jo maine tiedon toi. Kamenski, Bagration, Barclay— tulisen leikin tuta sai, kun moiset rynnisti, sen ties jokainen Suomen mies.
Mut Kulnevist' ei tiettykään, tääll' ennenkuin jo sota soi; kuin myrsky merell' äkkiään hän tulla vihuroi, hän löi kuin pilven salama, niin arvaamaton, ankara, ja näytti ensi lyönnillään, mit' oli miehiään.
Oteltu päiv' on, uupunut mies Suomen niinkuin ryssä myös; ilolla lepoon kallistui ja luulet: loppui työs; mut parhainta kun untas noin näit onnen, kullan kukkuroin, »aseihin!» huutaa vartio, ja siin' on Kulnev jo.
Tai ryssäin teitä kavahtain käy kuormasaatto laiskantyö, parasta pahki miehet vain syö, juo, ja juo ja syö; mut kestin keskeenpä, yks kaks, saa Kulnev kuokkavierahaks, vain tomupilvi pölähtää, päin peitset välähtää.
Jos miesnä miehet ratsuillaan siin' uljahasti urakoi; niin päästä kyllä parrastaan kemuissa ukko voi; mut tuimat vain jos oltu ei, niin hän se viinat meiltä vei, ja tulemaan Don-virran taa pyys viinan velkojaa.
Ja sade, tuisku, päivä, yö jos sattui, suvin, talvisin, noin täys ol' aina, aina työ kujeista Kulnevin; ja taistoon käydess' armeijain maar tunnettiin, miss' iski vain tää aron poika' uhkapää, etäinen veikko tää.