Laurentius Ericin onnistui todellakin köyden avulla päästä alas muurilta kenenkään huomaamatta, koska yö oli pimeä ja tuulinen. Kun päivä sarasti oli hän, kulkien metsäteitä ja syrjäpolkuja, jo kaukana kaupungista, Eräältä talonpojalta osti hän sitte hevosen ja saapui onnellisesti enempiin seikkailuihin joutumatta Varsovaan.
Kuningas Sigismund otti hänet laupiaasti vastaan ja kuunteli levollisesti kertomusta siitä, mitä Suomessa oli tapahtunut.
— Suuri veritaakka on Kaarlolla vastattavana, sanoi hän sitte synkästi, laskien Laurentius Ericin puheiltansa.
Vaan Laurentius Erici ei tähän tyytynyt. Hän piti vielä samana päivänä neuvottelun kuninkaan hovisaarnaaja Jussoilan kanssa, joka myöskin oli suomalainen ja Braunsbergin jesuitaseminaarissa kasvatettu.
Sitte he hakivat luoksensa Pohjanmaalla syntyneen miehen nimeltä Pietari Erikinpoika eli Petrus Petrosa, joka oli Roomassa kääntynyt katoliseen uskoon ja saavuttanut ulkomailla lakitieteen tohtorin arvon. Mitä he Petrosan kanssa puhelivat, siitä ei ole tietoa, vaan historia kertoo, että Petrosa matkusti Ruotsiin, pääsi Kaarlo herttuan suureen suosioon, kävi lähettiläänä keisarin luona ja viimein eräänä päivänä veti miekkansa Kaarlon kanssa kahden kesken ollessa, vaan ei ennättänyt aiettaan täyttää. Säädyt tuomitsivat hänet kuolemaan.
Kun Laurentius Erici oli kaupungista poistunut, tunsi Katarina-rouva raskaan taakan putoavan sydämeltään, sillä viimeiset päivät oli hän elänyt alituisessa pelossa. Antoniokin, joka seuraavana päivänä sai tästä tiedon, oli iloinen että vaarallinen vieras oli poissa ja salaisuus hänen kanssansa.
Kolmen päivän kuluttua sai kaupunki taas nähdä uuden todistuksen herttuan leppymättömästä mielenlaadusta. Sillä kun herttua oli saanut tietää, että Sarvilahden herra oli polttanut Ykspään kuninkaan kartanon, ettei herttualla siinä olisi suojaa piirityksen aikana, sai hän tehdä seuraa tovereilleen ja tuli mestatuksi samassa paikassa. Eivät siinä sitte enää auttaneet rukoukset eikä polvistumiset.
Mestari Bilanghia ei enää milloinkaan nähty Viipurissa. Vaan Pariisissa eleli vielä kauan samanniminen lääkäri, ja kun sitte hänen testamenttinsa kuoleman jälkeen avattiin, huomattiin, että hän oli lahjoittanut koko suuren omaisuutensa jesuitain veljeskunnalle.
Sillä hinnalla oli siis mestari Bilangh ostanut rauhan entisiltä ystäviltään.