Antonio, nuori kukoistava mies, jolle musta puku ja hieno, suippokärkinen parta antoivat miehekkään ulkomuodon, leikitteli miekankahvallaan ja kuunteli tarkkaavaisesti isänsä puhetta.
— En ole vielä ennättänyt oikeen perehtyä kotioloihin. Kuinka vähäpätöiseltä näyttää täällä kotona kaikki, kun vertaan näitä oloja niihin maihin, joissa olen viimeiset vuodet viettänyt. Venetsian palatsit, Saksan kaupungit, Hollannin uhkeat teollisuuden-pesäpaikat häämöittävät vielä muistossani. Ja tuo tuomiokirkkokin tuossa, kuinka vähäpätöinen se on verrattuna niihin suurenmoisiin temppeleihin, joita Euroopan kansat vuosisatoja ovat rakentaneet. Mutta kuitenkin on kaikki täällä niin rakasta, niin tuttua, jokainen esine muistuttaa jostakin iloisesta lapsuuden hetkestä. Tuo vanha pihlajakin tuomiokirkontarhassa, josta ennen poikana kapusimme marjaterttuja ottamaan, rehoittaa vielä, vaikka räntistyneenä. Toivoit kuitenkin, että taas kohta kotiudun.
— Niinpä kyllä, vastasi pormestari. Olen odottanutkin sinua tulevaksi, ajat ovat tukalat ja kahdessa päässä on aina enemmän viisautta kuin yhdessä. Sillä tiedä, poikani, että minä pelaan uhkarohkeata peliä, ei ainoastaan omaisuuteni vaan myös henkenikin voi olla vaarassa.
Hänen otsansa vetäytyi ryppyihin ja luja päättäväisyys kuvautui hänen piirteissään.
— Katso tässä, sanoi pormestari, ottaen pöydältä painetun lentokirjan, on Söderköpingin valtiopäiväin päätös. Saksaksi, latinaksi ja ruotsiksi painettuna on sitä levitetty lukemattomissa kappaleissa ympäri valtakuntaa. Herttua on sen kautta asetettu valtiohoitajaksi ja kuninkaan käskyiltä kielletään lainvoima, ellei herttua ja neuvoskunta ole niihin suostumustansa antaneet. "Valtakunnan uskottomina miehinä ja isänmaan hävittäjinä pidettäköön niitä, jotka tästä luopuvat", jatkoi pormestari.
— Ei ole vielä paljon aikaa siitä kulunut, kun Sigismund vaati meiltä uuden uskollisuusvalan. Ja häneen sitoo meidät sitäpaitsi väkivalta, sillä niinkauan kuin Arvid Tavast ja Aksel Kurki täällä komentavat, täytyy meidän hyppiä heidän pillinsä mukaan. Neuvo, poikani, ja sano, mitä sinä ajattelet näistä asioista.
Antonio, joka huomaavaisesti oli kuunnellut isänsä puhetta, nousi istuimeltaan, astui pari kertaa ympäri laattian, otti sitte lentokirjan käteensä, tarkasti sitä ja lausui:
— Älä vaadi, että minä lakitieteelliseltä kannalta näitä asioita arvostelisin. Sillä kansainvälinen ja valtio-oikeus on vielä kehdossansa ja ne nerokkaat mietteet, jotka Hugo Grotiusen päässä piilevät, eivät tule asioiden juoksua muuttamaan, jos ne levenevätkin laajempiin piireihin. Sillä tällä alalla tulee aina voima olemaan oikeutta, jos herttua voittaa, on hän oikeassa, koska hänen puolellansa ovat Ruotsin säädyt, jos Sigismund voittaa, on hän oikeassa, koska hän on kuninkaaksi kruunattu ja hänellä on perintöoikeus valtaistuimeen.
Mutta tämä hyrskylaine, mikä nyt uhkaa nielaista pyörteeseensä meidän pienoisen yhteiskuntamme, se ei minua peloita, ja jos tahdot kuulla minun neuvoani, niin liity herttuaan, se on viisainta sekä nykyhetkellä että myös tulevaisuudessa.
Katso, en ole ummessa silmin kulkenut matkoillani. Haudanhiljaista alkaa olla Espanjassa, elo ja virkeys poistuvat Italiasta, inkvisitsioni ja jesuitat siellä rauhaa levittävät. Bolognan yliopistossa kerran ne luottehet lausuttiin, joilla Rooman laki sitte vasallien linnat raunioiksi muserti ja taas uuden yhteiskuntalaitoksen vesat sai raunioilla versoamaan, nyt kohoaa yliopiston vastapäätä inkvisitsionin huoneusto, ja sen synkkää varjoakin kammoen välttävät ohikulkevat. Sotien raatelema on Ranska, Englanti kukoistaa Elisabetin valtikan alla, vapaus ja varallisuus siellä karttuvat.