Pihalta johtivat portaat, melkein samankaltaiset kuin pormestarinkin talossa, etehiseen. Antonio, jolle kaikki esineet tässä talossa olivat tuttuja, kiiruhti etehisestä suoraapäätä sisäsuojiin. Samassa hän kuitenkin huomasi jotakin, mikä teki häneen tuskallisen vaikutuksen, mistä syystä, sitä hän ei voinut selvittää. Naulassa seinällä riippui pitkä ratsumiehen viitta, laattialla huomasi hän suuret keltaisella nahalla kaulustetut ratsusaappaat, joihin suuret kannukset olivat kiinnitetyt, ja vieläpä päällepäätteeksi nurkassa oli nojallaan pitkä miekka, jonka olkahihnaan kullankimalteleva vaakuna oli ommeltu.
— Mitähän nämä esineet tässä talossa merkitsevät, arveli Antonio, vaan kykenemättä vastaamaan tähän kysymykseen astui hän huoneeseen.
Katarina rouva istui kadun puolella olevan akkunan ääressä, hänen edessään oli suuri puitteisiin pingoitettu korko-ompelus, jota hän ompeli, vuorotellen erivärisillä langoilla, välistä vilahtaen pöydälle levitettyyn malliin. Pöydän toisessa päässä istui eräs mieshenkilö, jonka kasvonpiirteitä Antonio kuitenkaan ei voinut nähdä, koska tämä istui selin oveen päin. Puvusta päättäen oli hän sotilas.
Katarina oli puettu mustaan, yksinkertaiseen pukuun. Valkea pitsikaulus ja myssyntapainen päähine antoivat hänelle arvokkaan, melkein nunnamaisen ulkonäön. Huomattuaan Antonion, näkyi hän ensin hämmästyvän, sitte osoittivat hänen kasvonsa vilpitöntä iloa, hän huudahti:
— Tervetultua, Antonio! Kuinka odottamatonta! Luulimme sinun saapuvan vasta paljoa myöhemmin. Sitä suurempaa iloa tuottaa odottamaton tulosi.
Hän nousi ja tervehti sydämellisesti Antoniota. Sitten loi hän katseensa muukalaiseen ja sanoi hiukan hämillään:
— Sinä tapaat, Antonio, kotikaupunkisi sodan jaloissa. Minunkin rauhalliseen kotiini ovat sodan seuraukset tunkeutuneet, vaikka miellyttävämmässä muodossa kuin muualle. Jalosukuinen herra Adam Janecki, kapteeni evesti Farensbachin rakuunoissa, jotka armollinen kuninkaamme Sigismund on lähettänyt kaupunkimme puolustukseksi, suvaitsee asua talossani, joka siten on tullut muusta majoituksesta vapautetuksi. Olen hänelle suuressa kiitollisuuden velassa, sillä hän on ollut minulle suureksi avuksi näinä rauhattomina aikoina.
Muukalainen nousi ja tervehti Antoniota kohteliaasti. Antonio näki tavattoman kauniit, mutta pöyhkeät ja kelmeät ylhäisen miehen kasvot, joiden veltot piirteet todistivat runsaista elämän nautinnoista. Kapteeni Janecki oli huolellisesti puettu, ja hänen esiintymisensä miellyttävä.
— Terve tultua, herra tohtori, Teistä olen paljon kuullut puhuttavan sen lyhyen ajan kuluessa, jonka olen asunut tässä talossa. Toivotan teille onnea ja luulen, että Teidän loistavat ominaisuutenne saattavat Teidät korkeaan arvoon kotimaassanne.
Sitte kääntyi puhe päivän tapauksiin. Kapteeni Janecki näkyi vielä luottavan Sigismundin tähteen ja puhui paljon ja laveasti kuninkaan suurista ja mahtavista varustuksista, joilla hän aikoi kukistaa kaikki vastustajansa ja asettaa kaikkiin virkoihin ja luottamuspaikkoihin palvelijoitaan.