Siinä oli neliskulmainen käärö hienoa, keltaista ja hyvänhajuista tupakkaa, minkä Antonio Amsterdamista oli ostanut isällensä, pieni pakka keltaista, kahisevaa silkkikangasta, Lombardiassa kudottua, jonka Antonio oli tuonut äidillensä. Vielä sisälsi laukku taidokkaita lasimaalauksia, hopeaisia ja kultaisia koristeita ja parikymmentä pientä, punaisen kellertävää omenan suuruista hedelmää. Juuri kun Antonio asetteli näitä pöydälle, tuli hänen äitinsä sisään.
— Oletko viimein kotona, sinä karkulainen, sanoi pormestarin rouva, uhaten poikaansa sormellaan? Missä olet ollut koko aamun?
— Olen käynyt Katarina-tätiä tervehtimässä, vastasi Antonio keskeyttäen hetkeksi toimensa.
— Ja Gertrudia myöskin. Luuletko, etten nähnyt, kuinka äsken kahden kesken menitte tästä sivuitse?
Ja Antonion äiti istuutui rahille ja katseli, mielihyvästä ja ilosta loistavin silmin poikaansa. Hän oli vielä terveen ja voimakkaan näköinen nainen. Luultavasti oli hän parhaillaan ollut taloustoimissa, koska hänen kasvonsa olivat punehtuneet ikäänkuin tulen ääressä seisomisesta. Vyöllä oli hänellä valkea esiliina, hihat käärityt kyynäspäihin saakka ja kädet jauhossa.
— Puoliseksi saamme vieraita, Antonio! Isäsi on kutsunut tänne naapureitamme ja ystäviämme sinun kotiintulosi johdosta. Thesleff, Ruuth, Juusten, Schmedemann ja Stråhlmann tulevat ja kenties muitakin, en tiedä tarkoilleen, ketä kaikkia hän lie pyytänyt. Sentähden valmistelen vähän leivoksia. Vaan mitä nuo ovat? ja Antonion äiti osoitti sormellaan punertavia hedelmiä, joita Antonio taas lateli pöydälle.
— Erinomaisen mehuisia ja maukkaita italialaisia hedelmiä, äitiseni. Niitä aletaan siellä yhä enemmän viljellä. Kerrotaan, että hedelmä on kotoisin Aasiasta, Kun se ensin tuotiin Europaan, oli se kirsikan suuruinen, nyt on se jo omenan vertainen. Tuntijat väittävät sen vuosi vuodelta suurenevan ja ennustavat sille tulevaisuudessa suurta menekkiä. Italialaiset nimittävät sitä apelsiniksi.
Antonio otti yhden hedelmän pöydältä ja alkoi veitsellänsä kuoria sitä. Siitä erkanikin jotensakin paksu, alta valkea kuori ja itse hedelmä tuli näkyviin. Se jakautui helposti liuskoihin, ja Antonio tarjosi ne äidillensä.
— Sangen makuisa, vakuutti pormestarin rouva.
Samassa pamahti tykinlaukaus ja sitä seurasi useampia.