Enempää vastausta odottamatta poistui muukalainen.
— Jäykkä mies, sanoi Antonio, ja hänen puheensa kuin rauta tai teräs.
— Herransa kuva, vastasi pormestari huoaten, isännän henki painaa leimansa palvelijoihin.
— Kolme päivää ei ole pitkä aika, sanoi vanha Stråhlman, vaan sen kuluessa voi paljon tapahtua.
— Parasta on, että pysymme alallamme ja odotamme, arvelivat kaikki.
Ja sitte vieraat nousivat ja läksivät kotiinsa, sammuttamaan yöksi tulta, salpaamaan ovensa ja porttinsa ja panemaan raskaat akkunaluukut paikallensa, sillä ajat olivat rauhattomat, vierasta sotaväkeä kaupungissa ja yölliset kahakat tavallisia.
Sinä iltana tapahtui kuitenkin odottamaton tapaus, jolla oli tärkeät seuraukset ja joka joudutti asian ratkaisua ennen määrättyä aikaa.
Kun vieraat olivat poistuneet, koputettiin taas ovelle, ja pormestarin palvelija ilmoitti, että eräs vallin luona asuva porvari oli tullut valittamaan, että Tiesenhausenin rakuunat olivat vieneet hänen lehmänsä ja sanoneet sen tapahtuvan herransa käskystä. Porvari pyysi pormestaria hankkimaan ainakin jotain korvausta elukasta.
— Missähän Tiesenhausen lienee tavattavissa, kysyi pormestari tarttuen keppiinsä ja hattuunsa.
— Tiesenhausen ja muutkin upseerit ovat Borkhardtin krouvissa raastuvan torin vieressä, selitti porvari.