Pormestarin rouva tuli huoneeseen.
— Johan vieraat ovat menneet! Menetkö sinäkin?
— Menen, vastasi pormestari. Minun tulee tavata Tiesenhausenia vielä tänä iltana.
— Gertrud ja Katarina ovat vielä täällä, voit saattaa heitä kotia.
— Minä teen seuraa, sanoi Antonio.
Ulkona vallitsi synkkä pimeys. Katuvalaistusta ei ollut nimeksikään.
Sade valui virtana alas, ja kadut kävivät likaisiksi.
Edellä kulki pormestarin palvelija kantaen lyhtyä. Muut seurasivat jäljestä. Matka oli lyhyt. Ainoastaan pieni pätkä Kuningattaren katua [nykyinen Katarinan katu], sitte yli vanhan raastuvan torin Alakadulle, ja heti kulmasta päästyä oltiinkin Katarina-tädin asunnon edustalla.
Siinä otettiin jäähyväiset.
— Janecki ei ole kotona, sanoi Katarina-rouva, hänen huoneessaan on pimeä.
— Ole varovainen näinä rauhattomina aikoina, kuiskasi Gertrud ja puristi hellästi Antonion kättä.