Pormestari ja Antonio palasivat.
— Tule mukaani Antonio, minä käyn vaan Tiesenhausenia tapaamassa, ja sitte menemme yhdessä kotia, sanoi pormestari.
Aivan raastuvan torin vieressä oli Borkhardtin ravintola. Se oli matala, tiilikattoinen rakennus, jonka akkunat eivät olleet korkealla maasta. Porstuan kynnys ja laattia olivat melkein jalkakäytävän tasalla. Oven päällä paloi suuri lyhti, joka himmeästi valaisi sisäänkäytävän. Oikealla oli suuri huone, ja sen sivuseinällä pitkä tiski. Tämä huone oli aiottu yhteistä kansaa varten ja siellä kihisikin nyt huoveja ja kaikenlaista kansaa. Vasemmalla oli parempia huoneita aatelisia ja varakkaita porvareja varten.
Saksalainen porvari Borkhardt piti tätä ravintolaa ja oli vähässä ajassa hyvin rikastunut. Hän seisoi itse parast'aikaa tiskin takana, valkoinen esiliina vyöllä ja rinnoilla, ja hänen vieressään istui laivuri Didrik tyynen ja levollisen näköisenä. Borkhardt oli iso, roteva mies, hänen lihavat, punertavat kasvonsa loistivat tyytyväisyydestä. Vahvalla kädellään laski hän tammitynnyristä olutta tinatuoppeihin ja jakeli niitä sotilaille. Nähtyään pormestarin tervehti hän kohteliaasti.
— Onko Tiesenhausen täällä? kysäsi pormestari.
— Tiesenhausen ja muutkin upseerit istuvat tuolla toisella puolella, virkistyttäen itseään aamullisen verilöylyn jälkeen, vastasi Borkhardt matalalla äänellä ja läksi opastamaan pormestaria ja Antoniota yli porstuan.
Borkhardt avasi oven, ja omituinen näky esiintyi tulijoille.
Pitkän pöydän ympärillä, jossa oli lukuisasti tinatuoppeja ja pikareja, oluthaarikoita ja viiniastioita, istui ulkolaisia upseereja ja Suomen aatelisia sekaisin. Ylinnä nähtiin Ivar Tavast ja Tiesenhausen, sitte William Farensbach, Jaakkima Greve, Adam Janecki, Aleksander Dombuski ynnä muita upseereja.
Ivar Tavastin kasvot hohtivat, ja hän oli kiivaassa keskustelussa Janeckin kanssa. Tiesenhausen istui vaiti, katsoen synkästi pöytään ja välistä vaivaloisesta liikuttaen haavoitettua kättään, jota hän kantoi siteessä, William Farensbachin takana seisoi mestari Bilangh, ottaen pois siteitä Farensbachin olkapäästä, josta taas oli alkanut vuotaa verta, ja pannen uusia sijaan. Tämä itse oli kalvakan näköinen ja puri hampaitaan yhteen, kun tunsi kipua haavoitetussa paikassa.
Tässä hälinässä kaikui Janeckin soinnukas ääni ylinnä ja helposti kuultavana, juuri kun pormestari ja Antonio astuivat sisään.