Ja pormestari selitti asian.
— Koetan hankkia korvausta, jos mahdollista, sanoi Tiesenhausen, vaan meillä on puute varoista ja muonasta.
Pormestari ja Antonio aikoivat poistua. Mutta puolalaiset ja ulkolaiset upseerit olivat karsain silmin nähneet Antonion voiton. He alkoivat äänekkäästi nureksia ja lausua uhkauksia.
— Hän on vähäpätöisestä syystä loukannut kuninkaallista upseeria ja sitte vielä haavoittanut hänet. Hän on vangittava.
Janecki itse ja Tiesenhausen olivat vaiti. Ivar Tavast ja Fahrensbach kannattivat muukalaisia. Hälinä kasvoi.
Etehisessä kuului aseiden kalsketta, ja Aksel Kurjen jättiläisvartalo täytti oven.
— Mitä täällä on tapahtunut? kuului hänen äänensä lausuvan.
— Korkein päällikkö ratkaiskoon asian, huusivat upseerit yhtä suuta.
Ivar Tavast, Kurjen ratsumestari, astui esiin, ja selitti asian. Kun
Kurki oli kuullut kertomuksen, synkistyivät hänen kasvonsa.
— Aina vaan riitaa, sanoi hän tylysti. Olisin odottanut pojaltanne enemmän malttia, pormestari.