— No hyvä, sanoi pormestari, sehän kuuluu sangen helpolta, vaan tiedä, että kirjeessä on vaarallisia asioita ja jos se tavataan sinulta, voin minä tulla päätä lyhemmäksi.
— Älkää panko nimeä eikä allekirjoitusta, eiväthän ne sitte voi tietää, kenen se on lähettämä, neuvoi Pekko viekkaasti. Sitäpaitsi minä en anna ottaa itseäni kiinni.
— Mene sitte ja laita itsesi valmiiksi, puolen tunnin kuluttua tulee sinun lähteä.
Pekko meni, ja pormestari alkoi sepittää kirjettä Pietari Stolpelle. Hän lupasi täsmälleen klo 3 iltapuolella avata Vesiportin herttuan väelle, jos Pietari Stolpe kunniasanallansa vakuuttaisi, ettei mitään vahinkoa tapahtuisi porvareille ja heidän perheillensä eikä kaupunkia ryöstettäisi. Jos punainen lippu nostettaisiin Stolpen teltan katolle Pantsarlahdella, katsoisi pormestari tätä suostumuksen merkiksi ja ryhtyisi asianomaisiin varustuksiin.
Kirjeeseen hän ei pannut nimeänsä, vaan ilmoitti, että sen tuoja oli antava tarkempia tietoja lähettäjästä.
Kun puolen tuntia oli kulunut, saapui Pekko kirjettä hakemaan. Hän kätki sen vaatteittensa alle rinnallensa ja saatuaan vielä varoituksia pormestarilta läksi hän matkaan.
Pormestarista seuraavat hetket olivat sangen tuskallisia, Hän kuvitteli mielessään, että kirje oli joutunut huovien käsiin ja että Arvid Tavast ja Aksel Kurki jo neuvottelivat, miten he pääsisivät sen kirjoittajan perille. Eikähän se ollut niin vaikeaa, pormestarin palvelijaltahan kirje oli löydetty. Huone-ilma tuntui hänestä liian raskaalta, hän läksi ulos ja nousi merenpuoliselle vallille puhellen niiden porvarien kanssa, joilla oli vahtivuoro. Ja kun hän sattumalta loi katseensa Pantsarlahdelle päin, näki hän yhtäkkiä punaisen lipun laahaavan ilmaa ja itäinen tuuli suuntasi sen kärkeä kaupunkiin päin. Ilon parahdus oli päästä hänen huuliltansa, vaan hän hillitsi mielensä ja nopein askelin palasi hän kotia.
Nyt tuli ryhtyä varustuksiin. Kello oli yksi, siis oli vielä kaksi tuntia aikaa määrättyyn hetkeen. Hän lähetti sanan eilisille vieraillensa, ja nämä saapuivat uteliaina, arvellen ja miettien, mitä tärkeää pormestarilla nyt oli sanottavaa.
Pormestari sulki ovet ja selitti lyhyesti, mihin toimenpiteisiin hän oli ryhtynyt.
— Nyt tarvitsen kuitenkin apuanne, yksin en voi saattaa asiaa päätökseen.