— Te olette tehnyt herttualle suuren palveluksen. Paljon tärkeää aikaa on meiltä säästynyt. Pysykää vierelläni, sillä tässä alkaa kohta kiivas kahakka, ja hän ojensi kätensä pormestarille.
Linnan vartijat olivat kuitenkin valppaampia kuin kaupungin. Juuri kuin Pietari Stolpe väkensä kanssa syöksi avonaisesta portista sisään, huomasi linnan vallilla seisova vartija koko vehkeen. Hän puhalsi torveen ja huusi lähellä seisoville sotamiehille.
— Kavallusta! vihollinen on kaupungissa.
Heti vietiin sana Arvid Tavastille, ja linnan tykit alkoivat jymistä. Näiden paukkina herätti huovitkin horroksista. He tarttuivat aseisiin, ja alkoivat tehdä vastarintaa. Vaan ainoastaan osa heistä oli aseissa, nekin hajallansa siellä täällä valleilla ja porteilla, suurin osa oli asunnoissansa lepäämässä tai aterioimassa. Kun tykin laukaukset pamahtivat, alkoi melkein joka talosta, joka portista, joka sivukadulta syöksyä huoveja, jotka hätääntyneinä etsivät vihollista. Mutta melkein kaikki nämä joutuivat surman suuhun, sillä herttuan huovit, jotka lukuisina pitivät pääkatuja ja kadun kulmia hallussaan, pistivät ne kuoliaaksi. Ainoastaan ne, jotka onnellisesti saapuivat raastuvan torille, johon Aksel Kurki oli asettunut ja johon sotatorven kumea ääni kutsui pakenevia, säilyivät ainakin hetkeksi. Varovaisemmat satuloivat hevosensa ja läksivät vasta ratsain liikkeelle ja pääsivät siten helpommin yhteiseen kokouspaikkaan.
— Me olemme petetyt, sanoi Tiesenhausen Aksel Kurjelle ja muille päälliköille, jotka neuvottomina seisoivat torilla tai istuivat hevosen selässä. Jo eilen aavistin pahaa, kun pormestarin poika vangittiin, tässä on vastaus siihen loukkaukseen.
— Ainoa pelastus on nopea pako linnaan, sanoi Aksel Kurki synkästi.
— Katsokaa, keskeytti Tiesenhausen, herttuallakin on tieto hyökkäyksestä.
Aksel Kurki loi silmänsä salmelle ja Tervaniemelle.
Koko Tervaniemen vuoriharju oli mustanaan sotaväkeä, joka tähän asti oli ollut piilossa kallioiden takana. Ne kiipesivät nopeasti alas, asettuivat veneisiin, joita kosolta näkyi olevan varattuna, ja sousivat salmen yli. Toiset taas etsivät suojaa Tervaniemellä olevien talojen takana ja odottivat veneiden palaamista. Niemen takaakin näkyi veneitä, jotka kaikki pyrkivät samaa päämaalia kohti. Herttuan väki nousi maalle, asettui taajoihin joukkoihin Rinkiportin edustalle ja linnaan vievän sillan suulle. Linnasta ammuttu luoti sattui veneeseen, joka oli täynnä huoveja, vene upposi ja useimmat hukkuivat, harvat uivat maalle.
— He sulkevat tien linnaan, sanoi Tiesenhausen, seuratkoon kuka tahtoo: Kaupunkia on mahdoton puolustaa, kaikki portit ovat selkosen selällään ja joka portista tulvaa vihollisia, Katsokaa tuonne! ja hän viittasi itäänpäin. Pitkin Kuningattaren katuakin kulki taaja joukko herttuan huoveja, lippu etunenässä ja läheni raastuvan toria.