Huone näytti hänestä autiolta ja tyhjältä. Hän meni laboratoriohuoneeseen. Täällä oli kaikki huiskin haiskin mitä suurimmassa epäjärjestyksessä. Retortit ja kattilat laattialla, seinäkaappien ovet seljällään, vanhoja kirjeiden lehtiä hajallaan nurkissa.
Poissa! mihin ja milloin? arveli pater ja omituinen raskas tunne valtasi hänet. Hän palasi etuhuoneeseen ja äkkäsi heti kirjeen, jonka mestari Bilangh lähtiessään oli kirjoittanut ja asettanut huomattavalle paikalle.
— Minulle! Tässä lienee arvoituksen selitys, ja pater istuutui
Bilanghin nojatuoliin kirjettä rauhassa lukemaan.
Kirje oli näin kuuluva:
Suurelle tuntemattomalle!
Kun tämä kirje osuu käsiinne, en minä enää ole linnassa. Tehtävään, johon minua aiotte, en ryhdy. Korjatkoot muut historian juoksua, minulla ei ole siihen halua. Kohtalojen ratas on raskas, se on jo musertanut monta mahtavaa, jotka sen suuntaa ovat tahtoneet ohjata. Minun mielestäni olette Te itse siihen toimeen sopivampi, miks'ette itse käy työhön käsiksi? Nyt on kohta sopiva tilaisuus.
— Sen olen tekeväkin, mutisi Laurentius Erici, tulen ominenikin toimeen. Vaan mitä on tämä? ja hän jatkoi lukuaan.
Ennenkuin eroan, tahdon kuitenkin kertoa jotakin, josta voi olla Teille hyötyä, jos se jo ei ole myöhäistä. Herttua ei ole niin typerä, kuin luulette. Hän tuntee vastustajansa ja on varuillansa. Viikko sitten sai hän urkkijoiltansa — hänellä on semmoisia Varsovassa — tiedon, että kuningas Sigismund on lähettänyt lähettilään Suomeen. Samalla väittävät urkkijat, että lähettilään puvussa piilee vaarallinen jesuita. Herttua on kauan jo halunnut saada haltuunsa miehen, jolla on juonten pääkerä, voidakseen häneltä saada tietoja Suomen herrojen valtiokavallusta tarkoittavista vehkeistä.
Jos nämä rivit osuvat käsiinne ennenkuin kaupunki on herttuan hallussa ja linna saarrettu, niin paetkaa. Jos taas myöhemmin, täytyy Teillä todellakin olla ylenluonnollisia voimia käytettävänne pelastuaksenne tästä ansasta, johon olette joutunut.
Minua taas ei herttua enää saavuta, jesuittain veljeskuntaa ja sen valtaa en pelkää, sillä minulla on mahtavia puolustajia ja toivon, että Tekin, arvoisa isä, tulevaisuudessa, jos taas yhdymme, osoitatte kiitollisuutta varoituksestani. Seuratkaa esimerkkiäni, puhdistakaa tomu jaloistanne ja jättäkää pohjola, sen ilmanala ei ole terveellinen veljeskunnallenne. Näettehän, minustakin, uskonkiihkoisesta, innokkaasta etelämaalaisesta on tullut kylmä skeptiko, joka välinpitämättömästi katselee asian menoa. Ottakaa vastaan jäähyväistervehdys, jonka lähettää