— Ylistetty ollos, Sinä pyhä Ignatius, joka teit salaisuuksien urkkimisen veljeskuntamme tärkeimmäksi tehtäväksi. Todellakin se, joka salaisuuden ilmoittaa veljeskunnallemme, lähettäin siitä kirjallisen ilmoituksen arkistossa säilytettäväksi, hän tekee enemmän hyötyä, kuin joka kääntää kymmenen pakanaa.
Kellastunut paperiliuska, joka herätti semmoisia kiitollisuuden tunteita pater Laurentiusessa, sisälsi näin kuuluvan latinalaisen kirjoituksen:
— Minä Clemens, halpa dominikaaniveli, joka vuonna 1495 viisi kuukautta ennen suurta venäläissotaa ja pyhän Andrean päivänä tapahtunutta ihmeellistä kaupungin pelastusta, saavuin Viipuriin Suomeen opettamaan luostariveljille ja maan asukkaille puutarhan hoitoa ja hyödyllisten yrttien käytäntöä ja vuonna 1518 paaston aikana sain käskyn saapua Roomaan kuulusteltavaksi muutamassa tärkeässä veljeskuntaamme koskevassa asiassa, tahdon täten, ennenkuin tästä elämästä eroan ja muutenkin korkeaan ikääni nähden, ennenkuin muistoni pettää, ilmoittaa kirjallisesti erään salaisuuden, josta minulla on tietoa. Se, joka nämä rivit lukee ja jolle niistä on hyötyä, antakoon lukea messuja minun sieluni pelastukseksi. Seuraa siis ja paina mieleesi:
Kaupungin kuninkaallinen linna sijaitsee pienellä saarella ja sen kummallakin puolella on salmet. Ettei kuitenkaan linnan asukkaat, jos vihollinen saisi kaupungin haltuunsa tai mikä muu odottamaton tapaus tapahtuisi, olisi kokonaan pois suljetut muiden ihmisten yhteydestä, on olemassa vedenalainen salainen käytävä, joka johtaa linnasta kaupunkiin. Tätä seikkaa pidetään kuitenkin hyvin salassa, ainoastaan harvat porvarit, linnan isäntä ja hänen uskottunsa ovat tästä osallisiksi tulleet.
Käytävä alkaa eräästä maapinnan alla olevasta huoneesta, joka sijaitsee linnan eteläisessä osassa noin viisitoista kyynärää pienestä tornista. Siihen päästään rautaisesta ovesta, jonka avaimet aina ovat linnan isännän hallussa.
Käytävä kulkee suoraan itään pienen tornin sisäpuolitse ja painuu vähitellen syvemmälle ja syvemmälle maapohjaan päin. Useat portaat johtavat alaspäin, ja se on niin korkea, että tavallinen mies voi kulkea suorana, Salmen toiselle puolella, juuri siinä missä kaupungin muuri alkaa, johtavat portaat ylöspäin ja rautainen ovi sulkee tien. Tästä jakautuu käytävä kolmeen eri haaraan. Kun ovi avataan ja kuljetaan viisi kyynärää eteenpäin, tekee käytävä jyrkän käännöksen vasempaan ja sileä kiviseinä estää suoraan kulkemasta. Vasempaan kulkevalla käytävällä on kaksi ulospääsöä, toinen talossa, joka kuuluu franciskaaniveljeskunnalle ja on keskellä Saksalaiskatua [Alakatu] torilta Karjaportille kulkiessa oikealla puolella korkean mäen töyräällä, toinen itse franciskaaniluostarissa Karjaportin vieressä. Tämä käytävä on se, joka on linnanisännille tunnettu ja jota useammin käytetään. Oikealle s.o. eteläänpäin kulkevasta haarasta ei minulla ole tarkempia tietoja, sanotaan sen johtavan veljeskuntamme luostariin [nykyinen vanha Suomenkirkko] meren rannalle, vaan sitä epäilen, koska väli on pitkä ja maaperä kallioista. En myöskään tiedä, kuinka siihen käytävään päästään. Keskimäinen haara, joka on linnasta tulevan käytävän suorana jatkona, eroaa siitä sileästä kiviseinästä ja johtaa toiseen taloon Saksalaiskadun varrella torilta lukien. Tämä talo kuuluu meidän veljeskunnallemme, kuten useat talot ja maatilkut sekä kaupungissa että sen ulkopuolella.
Mutta käytävään on vielä toinenkin pääsö itse linnasta. Sinä, jota joko hätä tai onnettomuus pakoittavat kulkemaan tätä maanalaista tietä, menettele seuraavaisesti:
Varusta mukaasi noin jalan pituinen ja peukalon leveyden paksuinen rautapultti, joka on hiukan suippu kärestä, ja jonkun verran öljyä. Astu alas pienen tornin alimmaiseen kerrokseen, jota käytetään tavallisesti viinikellarina tai vankikomerona, ja tarkasta ovesta astuessasi vasemmanpuolista seinää. Siinä huomaat useita kivimöhkäleitä, jotka eroavat muista säännöllisen muotonsa kautta ja sitenkin, että niiden ympärillä on vähemmän kalkkisekoitusta. Kahdessa niistä on kiveen hakatut ristit, ja niiden kulmassa pieni kolo. Pistä rautapultti tähän koloon, paina voimiesi mukaan. Kivet erkanevat ja aukko syntyy niin suuri, että täysikasvuinen mies voi ryömiä sen läpi käytävään, joka kulkee siitä sivutse. Kulje nopeasti käytävän läpi ja sinä saavut salmen tuolla puolella olevalle rautaovelle, josta jo puhuin. Siinä on suuri lukko, ja tämänkin oven avaimet ovat linnan isännän huostassa. Kun käytävä tehtiin, teetti dominikaani-veljesten guardiani, joka oli taitava rautatöissä, nämä ovet ja niissäkin on salaisuus. Keskellä ovea on neljä pientä reikää ilmanvaihdon vuoksi, ettei ilma käytävässä ummehtuisi ja pilaantuisi. Vuodata keskimmäiseen reikään öljyä ja pistä rautapultti siihen. Paina ensin alaspäin ja kohota sitte ylöspäin, ja ovi aukenee. Samaten on se suljettava toiselta puolelta.
Sileässä kiviseinässä oven toisella puolella huomaat myös pyöreän reiän. Pistä tähän rautapultti, ja kivet aukenevat ja päästävät sinut kulkemaan. Sulje ne toiselta puolen ja jatka matkaasi pitkin käytävää, joka johtaa ensiksi jo mainitsemani talon kellariin. Kellarista vie samalla tavalla avattava rautaovi rakennuksen äärimmäisessä osassa olevaan huoneeseen.
Vielä yhden salaisuuden tahdon ilmaista. Lähellä portaita, jotka salmen toisella puolella johtavat käytävästä rautaovelle, on myöskin kaksi ristillä merkittyä kiveä. Niiden välissä alareunassa on kolo, joka on kalkkiruukilla täytetty. Jos kalkkisekoitus otetaan pois ja rautapultti pistetään koloon ja suurella voimalla sitä painetaan, — sillä kivet liittyvät tiukasti toisiinsa ja ovat vedenpitävällä ja kauan hautuneella kalkkiruukilla toisiinsa liitetyt — tulvaavat aallot käytävään ja täyttävät sen. Vaan tähän tarvitaan enemmän kuin yhden miehen voima, ja linnan isäntäkin tuntee sen salaisuuden.