HALLITSIJATAR. Minkä minä olen tyyntä palauttanut sanomattomalla kärsivällisyydellä, on hän kovuudella ja julmuudella ärsyttävä taas riehumaan. Minä saan silmieni edessä nähdä työni hukkaan menevän, ja sitä paitsi saan kantaa syyn.
MACHIAVELLI. Odottakaa kuitenkin siksi, teidän ylhäisyytenne!
HALLITSIJATAR. Sen verran minull' on valtaa oman itseni suhteen, että saatan näyttää tyyneltä. Joutaa hän tulla! Minä hänelle paikan jätän mitä parhaimmalla muotoa maailmassa, ennen kuin hän minut ajaa tieltään.
MACHIAVELLI. Ihanko niin ketterään astahdatte tämän painavan askeleen?
HALLITSIJATAR. Raskaammin kuin osaat arvatakaan. Joka on tottunut hallitsemaan, perehtynyt siihen ajatukseen, että joka päivä tuhansien kohtalo on hänen kädessään, hän astuu valta-istuimelta alas kuin hautaan. Vaan parempi niinkin, kuin jäädä aloilleen, ikäänkuin haamu elävitten joukkoon, ja kokea onttoine ansioineen pysytellä paikassa minkä toinen on perinyt sekä nyt omaa ja hoitaa.
Klaaran asunto.
Klaara. Äiti.
ÄITI. Semmoista kuin Brackenburgin rakkautta en kuunaan ole minä nähnyt. En minä luullut sitä löytyvän muuvalla kuin ainoasti ritaritaruissa.
KLAARA (kävelee kahdakäteen huoneessa, erästä laulua hyreksien).
Onnekas vaan
Sydän lempivä on!