(Hän heittää vaippansa pois ja seisoo komeassa asussa.)
KLAARA. O je! Voi ihmettä!
EGMONT. Nyt minulla on kädet vapaana.
(Armastaa.)
KLAARA. Laskekaa! Teiltä nuhrautuu vaatteet. (Astuu takaperin.) Kuinka komea! Nyt min' en tohdi teitä, en hipaistakaan.
EGMONT. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Minä sulle lupasin täällä kerran hispanialaisiks' esiytyä.
KLAARA. Enhän minä sen koommin teiltä sitä pyytänyt; arvelin, ett'ette tahtoneet. — Oi, tämä Kultainen Talja!
EGMONT. Siinä sen saat nähdä nyt!
KLAARA. Ja senkö on keisari sulle ripustanut kaulaan?
EGMONT. Niin, lapsi! Ja kantimet ja tämä tähtikunnan merkki antaa sille, joka niitä kantaa, vapaus-edut mitä jaloimmat. Koko maan päällä en tunnusta minä ketään tekojeni tuomariksi muita kuin tähtikunnan suuri-mestarin yhdessä ritarikokouksen kanssa.