(He ryyppäävät.)
SOEST. Kuninkaan tahto siinä tapahtui, tiedän mä. Hallitsijatar ei voi siinä ottaa, ei antaa.
JETTER. Niinpä tästä puoleen emme saa, kuulen ma, laulaa niitä uusia virsiä; niissä tosiaan on hyvin somasti sovitettu loppusointu ja erinomaisen ylentävä nuotti. Niitä näet emme saa laulaa; vaan rumia lauluja niin paljon kuin tahdomme. Ja miksi? Uusissa mukamas on kerettiläisyyttä, sanotaan, ja mitä kaikkea, ties Jumala. Mut olen minä sentään niitäkin laulanut; se on nyt jotain uuden uutta, enkä minä ole keksinyt niissä niin hölyn-pölyä.
BUYCK. Minä huolisin häneltä kysyä! Meillä, tässä maakunnassa lauletaan mitä tahdotaan siitä syin, että kreivi Egmont on meillä maaherrana; hän ei moisista välitä. Gentissä, Ypernissä, kautta koko Flanderin laulaa niitä, ken haluaa. (Kovasti.) Eihän mikään liene juuri viattomampaa kuin hengellisen virren veisuu? Vai mitä, taatto?
RUYSUM. Hyväinen aika! Sehän on jumalanpalvelusta, sielunylennystä.
JETTER. Vaan ne sanovat, että se ei ole oikean tavan, ei heidän tapansa mukaista. Ja vaarallista niiden veisuu on ainakin, niinp' annetaan hyvällä jäädä sen sikseen. Inkvisitsion palvelijat hiipivät ympärillä väijymässä; moni kunniallinen mies on joutunut jo onnettomaksi. Puuttui vielä omantunnon orjuutta! Kun min' en tehdä saa, mitä huolin, tokihan voisivat edes antaa minun ajatella ja laulaa mitä tahdon.
SOEST. Tuo inkvisitsio, ei se ota noustakseen täällä. Meill' ei ole hispanialaisten luomus, jotta annettaisiin omiatuntojamme orjuuttaa. Ja aatelisto saakin jo ajoissa tuon turman siipiä supistaa.
JETTER. Se on kyllä siivoa. Jos niiden miekkosien päähän pistää rynnätä minun huoneeseeni, kun minä askare ääressä istun ja hyräilen parhaallaan jotakin franskalaista virttä, ajattelematta siinä tuon kummempaa, hyvää tai pahaa; nyreksin ilman aikojaan, kun se korvassa tuntuu säveltyvän, — niin tuota pikaa olen kerettiläinen sekä niitä nimiäni saan ryömiä putkaan. Tai lähden käymään vähän maalla ja herkeän siellä jonkun väkijoukon luo seisomaan, joka on kuuntelemassa uutta saarnaajaa, erästä niitä Saksanmaalta tulleita, — niin kohta tuossa paikassa olen nimittäin kapinoitsija, sekä pääkopilla on vaara tarjona. Olettenko milloin kuullut jonkun heistä saarnaavan?
SOEST. Kelpo väkeä! Nykyisin kuulin minä erään taivasalla puhuvan tuhansille ihmisille. Se oli ytimelleen eri evästä kuin mitä meikäläiset saarnastuolista paasaavat ja paasaavat ja ihmisiä latinan pätkiin juututtavat. Tämä puhui suunsa puhtaaksi; hän sanoi, mitenkä he meitä tähän saakka ovat nenästä vetäneet, pitäneet meitä vaan pimeyteemme pinttymässä, ja mitenkä me sietäisimme enemmän valistusta. — Ja puhuissansa hän todisti joka ainoan nopan raamatusta käsin, jos uskoa tahdotte.
JETTER. Silloinpa siinä toki on jotain. Tuotahan min' olen itse aina sanonut ja senpä tähden olen pohjustanut asiaa. Min' olen kauvan sitä pitkin päätäni pitänyt.