EGMONT. Sepä soveltuu teille ja teidän riettaallen yrityksellenne! Yöllä haudottu ja yöllä keritetty jalalle! Niin joutaa piilläkin tämä vääryyden hävytön urous! — No astu vaan rohkeasti tänne, sinä joka kannat miekkaa, vaippaliepeen kätkössä! Täss' on minun pääni, vapain, minkä milloinkaan on hirmuvalta pois varresta listaissut.
SILVA. Sinä petyt! Minkä oikeat tuomarit päättävät, sit' eivät päivän valolta piilottele.
EGMONT. Niin menee siis hävyttömyys yli kaiken ymmärryksen ja älyn.
SILVA (ottaa eräältä läsnä-seisovalta tuomion, avaa ja lukee). "Kuninkaan nimessä, ja erinäisen Hänen Majesteettinsa meille antaman vallan ja voiman nojassa, tuomita kaikkia hänen alamaisiansa, mitä säätyä tahansa he olla mahtavat, myöskin Kultaisen Taljan ritareita, selitämme —"
EGMONT. Voipiko kuningas sen vallan antaa kelle toiselle?
SILVA. "Selitämme, edelläkäyneen tarkan, laillisen tutkinnon mukaan, sinut, Henrikki kreivi Egmontin, Gauren prinssin, valtionkavallukseen syypääksi, ja julistamme tuomion, että sinut pitää varhain heti aamun sarastaessa vankihuoneesta torille vietämän ja siellä kansan nähden kaikille kavaltajille varoitukseksi miekalla elämästä kuolemaan saatettaman. Annettu Brysselissä…"
(Päiväämä ja vuosiluku luetaan niin epäselvästi, että sitä
kuulija ei tajua.)
"Ferdinand, Alban herttua,
kaksitoistamiehisen tuomio-istuimen esimies."
Nyt sinä tiedät kohtalosi. Sinulle jää vähän aikaa siihen mukautua, lähtöön valmistautua ja omillesi jäähyvästit heittää.
(Silva lähtee seuraajineen. Ferdinand jää ynnä kaksi soihtua.
Teateri on puolittain valoisa.)