— Armollinen kuningatar, lausui Repolainen, jos kuningas lupaa armahtaa minut ja antaa anteeksi kaikki entiset rikokseni, niin teen minä hänet niin rikkaaksi, ettei maalla mointa.
— Älä usko häntä, sanoi kuningas. — Hän on petturi kiireestä kantapäähän, ei ole toista niin valheellista vekkulia maan päällä.
— Hänen elämänsä ei tosin ole tähän asti ollut luottamusta herättävää, vastasi kuningatar, mutta minä luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa puhuu totta. Miksi hän muuten olisi omaa isäänsäkin syyttänyt.
— Olkoon menneeksi, sanoi kuningas, jos sinun mielestäsi on viisainta päästää hänet vapaaksi, niin teen sen. Mutta kunniani kautta vannon, ettei hän enää näin helpolla pääse, jos vastedes valehtelee ja rikkoo lakiani.
Kun Repolainen näki kuninkaan leppyvän, rohkaisi hän mielensä ja lausui:
— Jalo kuningas, armollinen herra, koska olette säästänyt henkeni, aion nyt ilmaista minne olen kätkenyt aarteen. Kulkekaa täältä itäänpäin, niin saavutte suureen, autioon erämaahan. Siinä on pieni metsä, Pöllölä nimeltään, painakaa tämä nimi tarkoin mieleenne. Metsikössä on Hölövesi niminen lähde. Tämä seutu on aivan autiota, pöllöt ja huuhkajat vain siellä asustavat. Viisainta olisi että te, armollinen kuningas ja kuningatar, itse lähtisitte aarretta etsimään: älkää millään muotoa uskoko tätä tärkeätä salaisuutta kenellekään vieraalle. Kun tulette Hölöveden läheisyyteen, näette siellä kaksi nuorta koivua, toinen niistä on aivan lähteen reunalla. Astukaa suoraa päätä tämän koivun luo, sen juurelle olen näet kätkenyt aarteen.
Mutta kuningas sanoi: — Sinun täytyy tulla mukaan, Repolainen, sillä me emme osaa mennä sinne yksin. Olen kyllä kuullut puhuttavan Pariisista, Lontoosta ja Kölnistä, mutta Pöllölästä en ole kuullut luotua sanaa, enkä liioin Hölövedestä. Kukaties taaskin aiot pettää meitä.
Repolaista ei kuninkaan ehdotus lainkaan miellyttänyt, arvaahan sen. Mutta hän tekeytyi loukatun näköiseksi ja lausui:
— Jos epäilette sanojani, niin voittehan kysyä muilta. Kuka tahansa tietää, missä Pöllölä ja Hölövesi ovat. — Jänis Vääräsääri, tulepas tänne.
Vääräsääri läheni vavisten.