— Selitäpäs kuninkaalle, missä Pöllölä ja Hölövesi ovat: puhu rohkeasti vain, kyllä sinä ne paikat tunnet.
Jänis, joka kovin pelkäsi Repolaista, vastasi heti:
— Se on helposti selitetty. Pöllöläksi sanotaan sitä metsikköä missä Simo Kyttyräselkä tovereineen oleskeli vääränrahan teossa. Minä olen niillä seuduin kärsinyt sekä nälkää että janoa, kun piilin Musti-koiraanne, joka minua kovasti ahdisti.
— Suo anteeksi että sinua epäilin, lausui kuningas ystävällisesti. — Tuumikaamme nyt, miten parhaiten voisit viedä minut aarrepaikkaasi.
— Ah, armollinen kuningas, ette usko kuinka onnellinen, jopa ylpeäkin olisin, jos saisin kulkea seurassanne. Mutta valitettavasti on minulla toinen, tärkeämpi tehtävä. Häpeäkseni täytyy minun näet tunnustaa, että paavi on julistanut minut pannaan. Senvuoksi olen päättänyt matkustaa Roomaan saadakseni Pyhän Isän omasta suusta synninpäästön. Jo huomenaamulla anivarhain aion lähteä matkaan. Vasta tältä retkeltä palattuani uskallan arastelematta kulkea rinnallanne. Nyt sitävastoin saisitte hävetä seuraani.
— Oikein puhuttu, Kettu kulta, vastasi kuningas. — Minun ei todellakaan sovi matkustaa sellaisen henkilön kanssa, joka on pannaan julistettu. Jänis Vääräsääri tai joku muu hovilaisistani tulkoon matkaseurakseni. Mutta sinä, Repolainen, älä enää vitkastele vaan lähde pyhiinvaelluksellesi jo huomispäivänä. Jää hyvästi siis, ystäväni, ja onnea matkalle.
KUUDES LUKU
Sitten kuningas Jalo kohosi korkealle kivelle seisomaan, ja Repolainen seisoi hänen rinnallaan. Ja kuningas puhui juhlallisella äänellä seuraavasti:
— Kuulkaa minua tarkoin, kaikki alamaiseni, suuret ja pienet, köyhät ja rikkaat. Minä olen suvainnut armahtaa Repolaisen, eritoten lempeän puolisoni, korkean kuningattarenne, pyynnöstä. Ja tästä lähtien tulee kaikkien eläinten kohdella kunnioituksella Repolaista ja koko hänen huonekuntaansa. Hän on tosin rikkonut lakia vastaan, mutta hän katuu syntejään ja lähtee huomenna toivioretkelle Roomaan.
Kuninkaan sanat kuullessaan joutuivat Hukka, Mesikämmen ja Mirri vihan vimmoihin.