Jätä se tekemättä! virkkoi kapteeni, joka ei mielellään asettanut vakaumuksiansa toisten vakaumusten tielle, koska oli kokemuksesta oppinut ihmisten mielipiteiden olevan niin monenlaisia, ettei niitä saa järkevimminkään huomautuksin yhteen kohtaan kerätyksi. Jätä se tekemättä! huudahti hän: hän joutuu helposti harhaan. Hänelle, kuten yleensäkin henkilöille, jotka vain harrastuksesta askartelevat sellaisissa puuhissa, on tärkeämpää, että hän tekee jotakin, kuin että jotakin tulee tehdyksi. Luontoon käydään käsiksi hapuillen, miellytään erikoisesti toiseen tai toiseen pikku paikkaan, ei uskalleta raivata pois sitä tai tätä, ei ole riittävää uskallusta uhrata jotakin; ei osata ennakolta kuvitella, mitä on saatava aikaan, kokeillaan, se onnistuu, se epäonnistuu, korjataan, korjataan kenties sellaista, mikä olisi jätettävä ennallensa, jätetään ennallensa sellaista, mikä olisi korjattava, ja niin on lopputulos aina parsinnainen; se vaikuttaa miellyttävästi ja virkistävästi, mutta ei tyydytä.
Tunnusta minulle vilpittömästi, virkkoi Eduard, ettet ole tyytyväinen vaimoni sommitelmiin.
Jos suoritus tyhjentäisi ajatuksen, joka on varsin hyvä, ei olisi mitään muistuttamista. Hän on vaivalloisesti kiusautunut ylös halki louhikon ja kiusaa nyt, jos suvaitset, jokaista sinne kuljettamaansa. Ei käy kulkeminen rinnakkain enempää kuin peräkkäinkään siedettävän vapaasti. Askelen tahti häiriytyy alinomaa, ja mitä kaikkea vielä voisikaan huomauttaa!
Eikö sitten olisi ollut helppo suorittaa tehtävää toisin? kysyi Eduard.
Sangen helppo, virkkoi kapteeni: hänen olisi tarvinnut vain murtaa pois kallionkulma, joka muuten onkin mitätön, koska sen muodostavat pienet kappaleet; siten olisi nousuun tullut kaunis kaarre ja samalla olisi jäänyt kiveä käytettäväksi niihin kohtiin, missä tie olisi tullut kapea ja vaivainen. Olkoon tämä kuitenkin sanottu vain meidän kesken: muuten hän käsittää asian väärin ja panee pahaksensa. Se, mikä on tehty, on säilytettävä. Jos tahdotaan käyttää enemmän rahoja ja vaivaa, sopii sammalmajan yläpuolella ja kukkulan laella tehdä sitä ja tätä ja saada aikaan paljonkin miellyttävää.
Jos nykyisyys askarrutti ystävyksiä monella muotoa, ei toisaalta puuttunut menneiden aikojen hilpeitä ja mieluisia muisteloita, joihin Charlotta tapasi ottaa osaa. Sitäpaitsi päätettiin ensi töistä päästyä käydä käsiksi matkapäiväkirjaan ja herätellä silläkin tavoin menneisyyttä eloon.
Eduardilla muuten oli Charlottalle vähemmän sanottavaa, varsinkin sen jälkeen kuin hänellä oli sydämellänsä uusiin puistorakennelmiin kohdistuva moite, joka hänestä tuntui aivan oikeutetulta. Hän piti kauan omana tietonansa, mitä kapteeni oli hänelle uskonut, mutta nähdessään vihdoin vaimonsa suunnittelevan sammalmajalta kukkulalle johtavia pikku askelmia ja poluntapaisia hän ei voinut hillitä itseänsä, vaan hetken kierreltyänsä kaarreltuansa lausui julki uuden oivalluksensa.
Charlotta seisoi hämmästyneenä. Hän oli kyllin älykäs kohta tajutaksensa, että toiset olivat oikeassa; mutta se, mitä oli tehty, kiisteli vastaan ja oli kerta kaikkiaan sellaisenaan olemassa; hän oli pitänyt sitä oikeana ja toivottavana, sekin, mitä moitittiin, oli yksityisiä osiansa myöten hänelle rakas; hän ei tahtonut ottaa vakaasti uskoaksensa, puolusteli pientä aikaansaannostansa, sätti miehiä, jotka heti tavoittelevat suurta ja avaraa, tahtovat leikinlaskusta, jutelmasta heti tehdä kokonaisen teoksen ajattelematta laajennetusta suunnitelmasta johtuvia kustannuksia. Hän kiihtyi, loukkaantui, kävi nyreäksi; hän ei voinut luopua vanhasta eikä kerrassaan torjua uutta, mutta keskeytti päättäväiseen tapaansa heti työt asiaa miettiäksensä ja mielessään kypsytelläksensä.
Koska tämä toimelias ajanvietekin nyt jäi pois, miesten yhä viihtyisämmin askarrellessa omissa toimissansa, erikoisen ahkerasti taiteellisissa puutarhatöissä ja kasvihuoneitten rakentamisessa, silti kokonaan laiminlyömättä tavallisia ritarillisia harjoituksiansa, kuten metsästystä, hevosten ostoa, vaihtoa, ratsuksi ja ajojuhdaksi totuttamista, tunsi Charlotta itsensä päivä päivältä yksinäisemmäksi. Hän harjoitti, osalta kapteenin vuoksi, entistä vilkkaampaa kirjevaihtoa, mutta siitä huolimatta sattui monta yksinäistä hetkeä. Sitä mieluisammat ja hupaisemmat olivat hänelle koulukodista saapuvat tiedonannot. Johtajattaren laveaan kirjeeseen, jossa tavallisuuden mukaan seikkaperäisesti ja mielihyvin selostettiin tyttären edistymistä, liittyi lyhyt jälkikirjoitus sekä laitoksen erään miespuolisen apulaisen kirjoittama liite, jotka molemmat tässä esitämme.
Johtajattaren jälkikirjoitus.