Minä en häntä enää tunne, sanoi Eduard ystävällensä, niin toimeliaaksi ja käyttökelpoiseksi on mies muuttunut.
Se johtuu siitä, virkkoi kapteeni, ettemme anna hänen tehtäväksensä mitään uutta, ennenkuin hän on ehtinyt kaikessa rauhassa suorittaa vanhemmat tehtävänsä, niinmuodoin hän, kuten näet, saa aikaan sangen paljon; jos hänen toimiansa häiritään, ei hän kykene mihinkään.
Vietettyänsä tähän tapaan päivänsä ystävykset kävivät iltaisin säännöllisesti Charlottan luona. Ellei ollut saapunut vieraita lähiseudulta ja naapurikartanoista, mikä kyllä oli sangen tavallista, niin keskustelu ja lukeminen koskivat enimmäkseen sellaisia asioita, jotka kartuttavat porvarillisen yhteiskunnan hyvinvointia, etuisuuksia ja miellyttävyyttä.
Charlotta, joka oli yleensäkin tottunut käyttelemään nykyisyyttä hyväksensä, tunsi miehensä tyytyväisyyden havaiten henkilökohtaisestikin hyötyvänsä. Erinäiset kotoiset suunnitelmat, joita hän oli jo kauan mielessänsä hautonut voimatta niitä kunnolla aloittaa, toteutuivat nyt, kapteenin asiaan puuttuessa. Kotirohtola, jossa oli tätä ennen ollut vain muutamia aineita, täydennettiin, ja Charlotta oppi sekä helppotajuisten kirjojen että keskustelujen nojalla entistä paremmin harjoittamaan uutteraa ja avuliasta toimintaansa.
Ajateltaessa tavallisia ja siitä huolimatta liiankin usein yllättäviä tapaturmia hankittiin kaikki hukkuvien pelastamiseen tarvittavat välineet, sitäkin suuremmalla syyllä, kun monet lähitienoolla sijaitsevat lammet, vesistöt ja vesilaitokset useasti aiheuttivat sellaisia onnettomuuksia. Tämän tehtävän kapteeni suoritti erittäin huolellisesti, ja Eduard mainitsi kuin epähuomiossa, että sellainen tapaus oli mitä ihmeellisimmin muodostanut käänteen hänen ystävänsä elämässä. Mutta kun viimeksimainittu vaikeni näyttäen väistävän murheellista muistoa, ei Eduardkaan sanonut sen enempää, ja Charlotta, joka tiesi asiasta yleispiirteittäin yhtä paljon, ei hänkään puuttunut tuohon huomautukseen.
Kaikki nämä huolenpitotoimet ovat kieltämättä kiitettävät, virkkoi kapteeni eräänä iltana, mutta nyt meiltä vielä puuttuu välttämättömintä, nimittäin kelpo miestä, joka osaa kaikkia näitä välineitä käytellä. Minä voin suositella siihen virkaan erästä tuttavaani haavuria, joka on nykyjään säällisillä ehdoilla saatavissa, ammatissansa etevää miestä, joka on ankaroissa sisäisissäkin sairastumistapauksissa useasti saanut aikaan enemmän kuin joku kuuluisa lääkäri, ja pikaista apuahan maaseudulla eniten kaivataankin.
Hänetkin kutsuttiin heti kartanoon, ja aviopuolisot iloitsivat saadessaan tilaisuutta sijoittaa kaikkein välttämättömimpiin menoihin useita summia, jotka heille jäivät mielin määrin kulutettaviksi.
Niin käytteli Charlotta kapteenin tietoja ja toimeliaisuutta omankin mielensä mukaan ja alkoi olla täysin tyytyväinen hänen läsnäoloonsa pelkäämättä enää mitään ikävyyksiä. Hän valmistautui tavallisesti kyselemään monenlaisia asioita, ja koska elämä oli hänelle mieluinen, koki hän poistaa kaikkea vahingollista, kaikkea kuolettavaa. Savenvaluteosten lyijysilaus ja keittoastioiden vaskenruoste oli häntä jo monesti huolestuttanut. Hän kysyi neuvoa, ja tällöin oli luonnollisesti kosketeltava fysiikan ja kemian peruskäsitteitä.
Satunnaista, mutta aina tervetullutta aihetta sellaisiin keskusteluihin antoi Eduard, joka mielellään luki ääneen toisten kuultavaksi. Hänellä oli syvä ja erittäin sointuisa ääni, ja runollisten sekä puhetaidollisten teosten eloisa, tuntehikas esittäminen oli aikaisemmin tuottanut hänelle suosiota ja mainetta. Nyt askarruttivat häntä toiset asiat, hän luki toisia teoksia, jo joitakin aikoja erittäinkin fysikaalisia, kemiallisia ja teknillisiä esityksiä.
Eräs hänen erikoisia ominaisuuksiansa, joka kenties ei kumminkaan ole kovin harvinainen, oli se, että hänestä tuntui sietämättömältä, jos joku hänen lukiessaan katsoi kirjaan. Entisinä aikoina, hänen lukiessaan runoja, näytelmiä, kertomuksia, se johtui luonnollisesti kaunolukijassa samoinkuin runoilijassa, näyttelijässä ja kertojassa asuvasta halusta yllättää, hetkiseksi vaieta, herättää odotusta, koska tämä tarkoitus tosiaankin joutuu pahoin kärsimään, jos toinen henkilö lukijan tieten silmäilee luettavaa jo ennakolta. Senvuoksi hänellä olikin tapana istuutua siten, ettei ollut ketään hänen takanansa. Nyt, kolmisin oltaessa, tuo varovaisuus oli turha, ja koska hän ei tällä kertaa pyrkinyt kiihdyttämään tunnetta eikä yllättämään mielikuvitusta, ei hän ajatellutkaan olla erityisemmin varuillansa.