Kipsin kelpaa puhua, sanoi Charlotta, se on nyt valmis, se on kappale, siltä ei puutu mitään, kun sitävastoin tuolla karkoitetulla olennolla voi olla vielä montakin hätää, ennenkuin se jälleen keksii itsellensä turvapaikan.
Erehtyisinpä pahasti, virkkoi Eduard hymyillen, ellei sinun sanojesi takana piile pientä viekkautta! Tunnusta vain kujeesi! Taidanpa olla minä mielestäsi se kalkki, jonka tavoittaa kapteeni, rikkihappo, vie pois sinun miellyttävästä seurastasi ja muuttaa tulenkestäväksi kipsiksi.
Jos omatuntosi kehoittaa sinua tuollaisiin katselmuksiin, vastasi Charlotta, niin voin olla huoletta. Tällaiset vertauksenomaiset puheet ovat somia ja hauskoja, ja kukapa ei mielellään leikittelisi samankaltaisuuksilla? Mutta ihminen on sentään monen monta askelmaa ylempänä kuin nuo elementit, ja jos hän on ollut tässä hieman antelias käytellessään kauniita sanoja vaali ja vaaliheimolaisuus, niin on hänen hyvä keräytyä jälleen itseensä ja asian johdosta tarkoin punnita sellaisten lausetapojen merkitystä. Minä, ikävä kyllä, tunnen riittävästi tapauksia, joissa kahden olennon kiinteä, erottamattomalta näyttävä yhteys on jonkun kolmannen olennon satunnaisen luoksetulon vaikutuksesta särkynyt ja toinen alkujansa kauniisti toisiinsa yhtyneistä on ajautunut irrallisena avaraan maailmaan.
Kemistit ovat sentään paljoa kohteliaampia, sanoi Eduard: he tuovat seuraan neljännen, jottei kukaan jäisi ilman.
Niinpä kyllä! virkkoi kapteeni. Merkittävimmät ja merkillisimmät ovat epäilemättä nämä tapaukset, joissa puoleensavetämistä, heimoutta, ikäänkuin ristiin tapahtuvaa hylkäämistä ja yhtymistä käy tosiaankin esittäminen, joissa neljä, tätä ennen kaksittain yhteenliittynyttä oliota kosketukseen saatettuina luopuu entisestä liitostansa solmiaksensa uuden. Tässä jättämisessä ja ottamisessa, tässä pakenemisessa ja etsimisessä on tosiaankin näkevinänsä korkeampaa tarkoitusta; sellaisten olioiden uskoo kykenevän tavallansa tahtomaan ja valitsemaan, ja oppisana vaaliheimolaiset tuntuu täysin oikeutetulta.
Kuvailkaa minulle sellainen tapaus! sanoi Charlotta.
Sellaista tehtävää ei pitäisi suorittaa pelkkien sanojen avulla, vastasi kapteeni. Kuten jo sanoin: kunhan voin teille esittää itse kokeet, käy kaikki havainnollisemmaksi ja miellyttävämmäksi. Nyt minun täytyisi koettaa tyydyttää teitä kamalilla oppisanoilla, joista ei kumminkaan koituisi teille mitään selvää käsitystä. Nuo kuolleilta näyttävät ja kuitenkin aina sisäisesti toimintaan valmiit oliot tulee nähdä vaikuttamassa silmiensä edessä, tulee myötätuntoisesti katsella, kuinka ne toisiansa etsivät, vetävät puoleensa, valtaavat, hävittävät, ahmaisevat, riuduttavat ja kirpoavat jälleen esiin kaikkein kiinteimmästä yhteydestä uudistuneessa, uudessa, odottamattomassa hahmossa: vasta silloin uskoo niiden elävän ikuisesti, uskoopa niissä olevan mieltä ja järkeäkin, koska havaitsemme omat aistimme tuskin riittäviksi niitä kunnollisesti havaitsemaan ja järkemme tuskin päteväksi niitä käsittämään.
En tahdo kieltää, sanoi Eduard, että omituiset oppisanat pakostakin ilmenevät hankalina, jopa naurettavinakin sille, joka ei ole niihin perehtynyt aistillisen havainnon ja käsitteiden nojalla. Kuitenkin voisimme toistaiseksi helposti ilmaista kirjainten avulla, mistä tässä on ollut puhe.
Ellette ajattele menettelyn tuntuvan rikkiviisaalta saivarrukselta, virkkoi kapteeni, niin voin asian lausua lyhyesti merkkikielellä. Ajatelkaa A, joka on yhtynyt B:hen niin kiinteästi, ettei moni keino ja monenlainen väkivalta kykene sitä siitä erottamaan, ajatelkaa C, joka on samassa suhteessa D:hen, ja viekää sitten molemmat parit keskinäiseen kosketukseen: A yhtyy D:hen, C yhtyy B:hen, emmekä tiedä sanoa, mikä niistä on toisen ensinnä hylännyt, mikä ensinnä toiseen yhtynyt.
No niin, puuttui Eduard puheeseen, kunnes näemme tuon kaiken omin silmin, pidämme tätä merkintää vertauksellisena puheena, josta otamme opin välitöntä käytäntöä varten. Sinä, Charlotta, olet A, minä sinun yhteyteesi kuuluva B, sillä oikeastaanhan minä vain riipun sinussa ja seuraan sinua niinkuin B seuraa A:ta. C on ilmeisesti kapteeni, joka tällä kertaa jossakin määrin riistää minua pois sinulta. Niinmuodoin on oikeus ja kohtuus, että sinulle on epämääräisyyteen häipymisen välttämiseksi hankittava D, ja se on epäilemättä rakastettava neitonen Ottilia, jonka lähentymistä et saa enää vastustella.