Niin huonosti ei asian laita liene, virkkoi Charlotta hymyillen, koska näemme sellaistenkin henkilöiden, jotka ovat mainitusta teatterista eronneet, mielellänsä jälleen haluavan esittää siinä jotakin osaa.
Sitä ei sovi moittia, sanoi kreivi. Uuden osan voi varsin hyvin ottaa esitettäväksensä, ja kun tuntee maailman, oivaltaa varsin hyvin, että aviosäädyn jossakin määrin vaikeakäänteinen luonne johtuu sekin yksinomaan ikuiseksi määrätystä kestosta keskellä maailman suurta liikkuvaisuutta. Eräs ystävistäni, joka hyväntuulisena enimmäkseen laati uusia lakiehdotuksia, väitti, että avioliitto olisi aina solmittava viideksi vuodeksi. Hän huomautti, että siinä oli kaunis, pariton, pyhä luku ja että siinä ajassa juuri ehtisi oppia toisensa tuntemaan, saada aikaan muutamia lapsia, riitaantua, ja mikä kaikkein parasta: tehdä jälleen sovinto. Hänellä oli tapana huudahtaa: Kuinka onnellisesti sujuisivatkaan ensimmäiset ajat! Ainakin pari kolme vuotta kuluisi sangen iloisesti. Sitten tuntuisi kaiketi toisesta asianosaisesta tärkeältä saada suhde kestämään kauemmin, ja hyväntahtoisuus lisääntyisi, mitä lähemmäksi irtisanomisaikaa saavuttaisiin. Välinpitämättömän, vieläpä tyytymättömänkin asianosaisen mielen sellainen käytös lepyttäisi, jopa valloittaisikin. Ajan juoksu unohtuisi, niinkuin hyvässä seurassa unohtuvat tunnit, ja erittäin mieluisa olisi yllätys, kun vasta määräajan kuluttua havaittaisiin, että se on jo kaikessa hiljaisuudessa pitennetty.
Vaikka tuo kuulostikin sangen sievältä ja sukkelalta, ja vaikka Charlotta hyvin tiesi tähän leikkipuheeseen voitavan sisällyttää syvää moraalista tarkoitusta, eivät sellaiset lausunnot, varsinkaan Ottilian vuoksi, olleet hänelle mieluisat. Hän tiesi varsin hyvin, ettei mikään ole vaarallisempaa kuin liian vapaa keskustelu, joka käsittelee rangaistavaa tai puolittain rangaistavaa olotilaa yleisenä, tavallisena, jopa kiitettävänäkin, ja siihen ryhmään kuuluu epäilemättä kaikki, mikä loukkaa avioliittoa. Senvuoksi hän yritti neuvokkaalla tavallansa suunnata keskustelua toisaalle. Kun se ei onnistunut, pahoitteli hän itseksensä, että Ottilian hyvä tarjoilujärjestys teki hänelle mahdolliseksi pysyä koko ajan läsnä. Levollinen ja tarkkaavainen neito osasi katsein ja viittauksin antaa määräyksiä hovimestarille, joten kaikki sujui mitä parhaiten, vaikka liveripukuisten joukossa oli pari uutta, tottumatonta palvelijaa.
Niin jatkoi kreivi, joka ei huomannut Charlottan suistamisyritystä, esitystänsä näistä asioista. Hän, joka ei muuten ollut tottunut keskustelussa ketään rasittamaan, tunsi tämän asian liiaksi rasittavana sydämellänsä, ja ne vaikeudet, joita eron saaminen hänelle itsellensä aiheutti, herättivät hänessä katkeruutta koko avioliittoa kohtaan, johon hän kuitenkin paronittaren kanssa innokkaasti pyrki.
Samainen ystävä, jatkoi hän, esitti vielä erään toisenlaisen lakiehdotuksen. Avioliitto oli julistettava purkamattomaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että molemmat tai ainakin toinen asianosainen on kolmansissa naimisissa. Sellainen henkilö näet tunnustaa eittämättömästi pitävänsä avioliittoa välttämättömän tarpeellisena. Sitäpaitsi on jo ilmennyt, kuinka hän edellisissä liitoissansa on käyttäytynyt ja onko hänessä omituisuuksia, jotka useasti antavat aihetta eroon suuremmassa määrässä kuin huonot ominaisuudet. On siis molemmin puolin otettava toisistansa selkoa, varottava sekä naineita että naimattomia, koska ei voi tietää, miten saattaa käydä.
Se varmaan suuresti lisäisi seurapiirien mielenkiintoa, virkkoi Eduard, sillä niin on tosiaankin laita, ettei nyt, kun olemme naimisissa, kukaan tiedustele hyveitämme enempää kuin puutoksiammekaan.
Sellaisen järjestyksen vallitessa, puuttui paronitar hymyillen puheeseen, olisi herttainen isäntäväkemme jo onnellisesti noussut kaksi askelmaa ja voisi varustautua kolmanteen.
Heidän on käynyt hyvin, sanoi kreivi: täällä on kuolema ottanut hyväntahtoisesti suorittaaksensa sen, mitä konsistoriot yleensä tekevät vain vastahakoisesti.
Jätetään vainajat rauhaan, virkkoi Charlotta melkein vakavin katsein.
Miksi niin, kysyi kreivi, kun voi muistella heitä kaikella kunnialla. He tyytyivät vaatimattomina muutamaan vuoteen jättäen korvaukseksi kaikkinaista hyvää.