Kunhan vain, virkkoi paronitar huokausta pidättäen, ei sellaisissa tapauksissa täytyisi uhrata elämänsä parhaita vuosia.
Niinpä kyllä, myönsi kreivi. Täytyisi joutua sen johdosta epätoivoon, ellei maailmassa yleensäkin vain harva asia johtaisi toivottuun tulokseen. Lapset eivät täytä mitä lupaavat, nuoret harvoin, ja jos he pitävät sanansa, niin maailma pettää heidät.
Charlotta, joka iloitsi keskustelun käänteestä, virkkoi hilpeästi: Entä sitten! Täytyyhän meidän muutenkin aivan pian tottua nauttimaan hyvää vain kappaleittain ja osittain.
Epäilemättä, virkkoi kreivi. Te olette kumpikin nauttinut ihania aikoja. Muistellessani niitä vuosia, joina te ja Eduard olitte hovin kaunein pari, sanon itselleni, ettei niin mainioista ajoista eikä niin loistavista henkilöistä ole enää puhettakaan. Kun te molemmat tanssitte yhdessä, suuntautuivat kaikkien katseet teihin, ja te, jotka kuvastelitte itseänne vain toisissanne, olitte kaikkien toiveiden esineinä.
Koska sangen moni asia on muuttunut toiseksi, sanoi Charlotta, niin voinemme vaatimattomina kuunnella kauniita lausumianne.
Eduardia olen sentään usein hiljakseni moitiskellut, sanoi kreivi, moitiskellut itsepintaisuuden puutteesta. Hänen omituiset vanhempansa olisivat kaiketi lopulta myöntyneet, ja kymmenen varhaisen vuoden voittaminen ei olisi ollut mikään vähäpätöinen asia.
Minun täytyy häntä puolustella, puuttui paronitar puheeseen. Charlotta ei ollut aivan syytön, ei aivan vapaa kaikesta ympärillensä katselemisesta, ja vaikka hän sydämestänsä rakastikin Eduardia ja määräsi hänet salaa puolisoksensa, näin kuitenkin, kuinka ankarasti hän häntä toisinaan kiusasi, siinä määrin, että hänet voitiin helposti pakottaa onnettomaan päätökseen: matkustamaan, poistumaan, vieraantumaan Charlottasta.
Eduard nyökkäsi paronittarelle ja näytti olevan kiitollinen hänen puolustavista sanoistansa.
Minun on vielä lisättävä eräs seikka, Charlottan hyväksi, jatkoi paronitar. Se mies, joka silloin häntä kosi, oli jo pitkät ajat osoittanut vakaata taipumusta ja oli, kun häneen lähemmin tutustuin, kieltämättä rakastettavampi kuin te toiset haluatte myöntää.
Rakas ystävä, virkkoi kreivi hieman vilkkaasti, tunnustakaamme vain, ettei hän ollut teille ihan yhdentekevä ja että Charlottalla oli syytä pelätä teitä enemmän kuin ketään muuta. Minä pidän erittäin kauniina piirteenä naisissa sitä, että he säilyttävät kiintymyksensä johonkin mieheen uskomattoman kauan, eivätpä salli minkäänlaisen eronkaan sitä häiritä tai hävittää.