Mutta nyt, sanoi hän vihdoin, minun sentään täytyy tunnustaa, minkätähden oikeastaan tulen. Olen luvannut vielä tänä iltana suutelevani sinun jalkinettasi.
Se ei ole pitkiin aikoihin johtunut mieleesi, sanoi Charlotta.
Sen pahempi, vastasi Eduard, ja sen parempi!
Charlotta oli istuutunut nojatuoliin salatakseen kevyttä yövaatetustansa Eduardin katseilta. Eduard heittäytyi hänen eteensä; Charlottan ehtimättä estää hän suuteli jalkinetta, ja kun se jäi hänen käteensä, hän tarttui jalkaan ja puristi sitä hellästi rintaansa vasten.
Charlotta kuului niiden naisten joukkoon, jotka luonnostaan kohtuullisina käyttäytyvät vielä avioliitossakin aikomattansa ja ilman ponnistusta rakastajatarten tavalla. Hän ei milloinkaan kiihoittanut miestänsä, tuskinpa vastasikaan hänen haluunsa, mutta muistutti yhä, olematta kylmä tai tympäisevän ankara, hellää morsianta, jossa sallittukin vielä herättää syvää arkuutta. Sellaisena hänet löysi Eduard erittäinkin tänä iltana. Kuinka hartaasti hän toivoikaan puolisonsa pois, koska ystävän ilmahaamu näytti häntä soimaavana. Mutta se, minkä olisi pitänyt karkoittaa Eduard, veti häntä vain sitäkin enemmän puoleensa. Charlottassa ilmeni jonkinlaista liikutusta. Hän oli itkenyt, ja jos pehmeät henkilöt sen vuoksi useimmiten menettävät suloansa, voittavat sensijaan sanomattomasti ne, jotka yleensä tunnemme voimakkaina ja tyynimielisinä. Eduard oli kovin herttainen, ystävällinen, kiihkeä; hän pyysi saada jäädä hänen luoksensa, ei vaatinut, vaan yritti taivutella, milloin vakavin, milloin leikillisin kääntein, ei ajatellutkaan, että hänellä oli oikeuksia, ja sammutti vihdoin vallattomana kynttilän.
Yölampun himmeässä valossa mielikuvitus kohta puolsi voitokkaasti oikeuksiansa todellisuutta vastaan. Eduard syleili nyt Ottiliaa, Charlottan mielessä häilyi läheisempänä tai etäisempänä kapteeni, ja niin kietoutuivat, ihmeellisesti kyllä, poissaolevaiset ja läsnäolevaiset asiat viehättävästi, hurmaavasti toisiinsa.
Nykyisyys ei kuitenkaan salli suunnatonta oikeuttansa riistettävän pois. He viettivät osan yötä kaikenlaisessa keskustelussa ja pilailussa, joka oli sitäkin vapaampaa, kun sydän, ikävä kyllä, ei ottanut siihen mitenkään osaa. Mutta kun Eduard seuraavana aamuna heräsi vaimonsa povella, näytti päivä silmäilevän aavistuksellisesti sisään, ja aurinko tuntui valaisevan rikostyötä. Eduard hiipi äänettömästi vaimonsa viereltä, ja Charlotta havaitsi herätessään ihmeeksensä olevansa yksin.
KAHDESTOISTA LUKU.
Kun seurue jälleen aamiaisen aikaan kokoontui, olisi tarkkaavainen havaitsija voinut eri henkilöiden käytöksestä nähdä heidän mielialojensa ja tuntojensa erilaisuuden. Kreivi ja paronitar suhtautuivat toisiinsa hilpeän miellyttävästi, kuten kaksi rakastavaista, jotka eron kärsimysten jälkeen taasen ovat varmat molemminpuolisesta kiintymyksestä; Charlotta ja Eduard sitävastoin astuivat kapteenin ja Ottilian näkyviin ikäänkuin häpeissään ja katuen. Sellainen näet on rakkauden olemus, että se yksin luulee olevansa oikeassa ja kaikki muut oikeudet sen rinnalla häviävät. Ottilia oli lapsellisen hilpeä, voipa sanoa häntä tavallansa avomieliseksikin. Kapteeni oli vakavan näköinen; hän oli kreivin kanssa keskustellessaan, viimeksimainitun kuohuttaessa hänen mielessänsä kaikkea sitä, mikä oli jonkin aikaa levännyt ja uinunut, liiankin hyvin oivaltanut, ettei hän täällä oikeastaan täyttänyt tarkoitustansa, vaan maleksi puolen päivää joutilaana. Tuskin olivat molemmat vieraat ehtineet lähteä, kun jo taas saapui uusia, tervetulleita Charlottalle, joka halusi unohtaa omat ajatuksensa, viihdyttää itseänsä, vähemmän tervetulleita Eduardille, joka tunsi kaksinkertaista halua saada seurustella Ottilian kanssa; samoin Ottilialle, joka ei ollut vielä saanut valmiiksi seuraavana päivänä varhain aamulla välttämättä tarvittavaa jäljennöstä. Niinpä hän kiiruhtikin vieraiden poistuttua heti huoneeseensa.
Oli tullut ilta. Eduard, Charlotta ja kapteeni, jotka olivat vähän matkaa jalkaisin saatelleet vieraitansa, ennenkuin he istuutuivat ajoneuvoihinsa, päättivät vielä tehdä kävelyretken lammille. Oli saapunut venhe, jonka Eduard oli melkoisin kustannuksin kaukaa tilannut. Tahdottiin koettaa, kävikö sitä helposti soutaminen ja ohjaaminen.