Kuvaelmasta, jota näkemään hän oli tullessansa joutunut, hän ei puhunut mitään. Mutta kun hänelle sitten tyytyväisyyden tuntein näytettiin kirkkoa, kappelia ja kaikkea muuta siihen asiaan kuuluvaa, ei hän voinut olla lausumatta niitä koskevia ajatuksiansa ja mielipiteitänsä.
Minä puolestani, sanoi hän, en voi ollenkaan mieltyä tähän pyhyyden ja aistillisuuden lähentämiseen ja sekoittamiseen, minua ei miellytä se, että valitaan, vihitään ja koristetaan erityisiä huoneita, jotta ihminen niiden avulla voisi itsessänsä herättää ja ylläpitää hurskauden tunnetta. Mikään ympäristö, kaikkein alhaisinkaan, ei saa häiritä meissä asuvaa jumaluuden tuntoa, joka voi seurata meitä kaikkialle ja vihkiä jokaisen paikan temppeliksi. Minä näen mielelläni vietettävän kotihartaushetkeä salissa, jossa muuten aterioidaan, seurustellaan, huvitellaan soitoin ja tanssein. Ihmisen korkein ja paras on hahmoutumatonta, ja tulee varoa sitä hahmottelemasta muuksi kuin jaloksi teoksi.
Charlotta, joka jo yleispiirtein tunsi hänen mielipiteensä ja otti niistä lyhyessä ajassa vieläkin parempaa selkoa, toimitti hänelle kohta hänen alaansa kuuluvaa tehtävää antamalla puutarhapoikien, jotka arkkitehti oli vähän ennen lähtöänsä tarkastanut, marssia suureen saliin. Iloisine, puhtaine univormuinensa, säännöllisine liikkeinensä ja luontevine vilkkaine olemuksinensa he esiintyivät varsin miellyttävästi. Apulainen tutki heitä omalla tavallansa, sai monenlaisten kysymysten ja sanakäänteiden avulla piankin selville lasten mielenlaadut ja kyvyt ja ehti vähemmässä kuin tunnin ajassa opettaa ja neuvoa heitä melkoisesti, kenenkään sitä oikeastaan havaitsematta.
Miten te menettelettekään? kysyi Charlotta poikien poistuessa. Minä kuuntelin erittäin tarkkaavasti; siinä esiintyi pelkkiä aivan tuttuja asioita, ja kumminkaan en tiedä, kuinka kykenisin niin lyhyessä ajassa, sinne tänne jutellen, saamaan ne niin johdonmukaisesti käsitellyiksi.
Kenties pitäisi jättää omaksi salaisuudeksensa ammatilliset etevyytensä, virkkoi apulainen. En kumminkaan tahdo teiltä salata sitä aivan yksinkertaista periaatetta, jonka nojalla kykenemme suorittamaan tuon ja vielä paljon enemmänkin. Ottakaa jokin esine, aine, käsite, tai miten sitä nimittänemmekin, ja pysytelkää siinä kiinteästi; jos sen sitten itsellenne kaikin puolin selvitätte, niin teille käy helpoksi keskustelun avulla saada ilmi, mitä lapset siitä jo tietävät ja mitä on vielä kehitettävä, opetettava. Olkootpa vastaukset miten sopimattomia tahansa, harhautuivatpa ne kuinka kauas hyvänsä, jos vain vastakysymyksenne johtaa mielen ja ajatuksen jälleen asiaan, jos ette salli suistaa itseänne kannaltanne, niin, lasten täytyy lopulta ajatella, käsittää, muodostaa vakaumukseksensa vain se, minkä ja miten opettaja tahtoo. Pahimman virheen hän tekee salliessaan oppilaiden temmata itsensä kerallansa harhailemaan, suistumalla pois siitä kohdasta, joka on parhaillaan käsiteltävänä. Tehkää lähiaikoina koe; se on varmaan teille erittäin mielenkiintoinen.
Sepä somaa, virkkoi Charlotta. Hyvä kasvatustaide on niinmuodoin hyvän elämäntaidon jyrkkä vastakohta. Sivistyneessä seurassa ei saa kiintyä mihinkään yksityiskohtaan, ja opetuksessa olisi korkeimpana käskynä kaiken hajamielisyyden vastustaminen.
Hajautumista välttävä vaihtelevaisuus olisi kaunein vaalilause sekä oppia että elämää varten, kunhan sellainen kiitettävä tasapaino vain olisi helposti saavutettavissa! virkkoi apulainen aikoen jatkaa, kun Charlotta kutsui hänet vielä katsomaan poikia, joiden hilpeä kulkue parhaillaan liikkui pihan poikki. Apulainen ilmaisi tyytyväisyytensä sen johdosta, että lapsia totutettiin käyttämään univormua.
Miesten, sanoi hän, pitäisi kantaa univormua nuoruudesta alkaen, koska heidän on totuttava toimimaan yhdessä, häviämään kaltaistensa joukkoon, tottelemaan joukkona ja toimimaan kokonaisuutta silmälläpitäen. Univormu sitäpaitsi aina edistää sotilaallista mieltä ja niukempaa, tiukempaa käyttäytymistä. Ovathan muuten kaikki pojat sinänsä synnynnäisiä sotilaita; otettakoon vain huomioon heidän kilpa- ja sotaleikkinsä, heidän hyökkäyksensä ja kiipeilemisensä.
Ette minua moittine, virkkoi Ottilia, jos en pue tyttöjäni yhdenmukaisesti. Kun esittelen heidät teille, toivon ilahduttavani teitä kirjavalla vilinällä.
Se miellyttää minua erittäin, vastasi puhuteltu. Naisten pitäisi käydä mitä erilaisimmin puettuina, kunkin omalla tavallansa, jotta jokainen heistä oppisi vaistoamaan, mikä hänelle oikeastaan hyvin sopii ja soveltuu. Vieläkin tärkeämpi syy on tämä: koska heidän on määrä elää ja toimia koko elinikänsä yksinänsä.