Tuo tuntuu minusta melkein uskomattomalta, virkkoi Charlotta; mehän olemme tuskin milloinkaan yksinämme, vain itseämme varten.
Kieltämättä, vastasi apulainen, mitä tulee toisiin naisiin, on asian laita varmaan siten. Katseltakoon naista rakastavaisena, morsiamena, puolisona, emäntänä ja äitinä, niin havaitaan hänen aina olevan eristettynä, aina yksinänsä, vieläpä nimenomaisesti niin tahtoen. Onpa turhamaisenkin laita samoin. Jokainen nainen sulkee pois toisen, luonnostansa, sillä jokaiselta vaaditaan kaikkea sitä, minkä suorittaminen on koko sukupuolen asiana. Toisin on miesten laita. Mies kysyy miestä; hän loisi itsellensä toisen, ellei sitä olisi olemassa; nainen voisi elää iankaikkisesti ajattelemattakaan kaltaisensa tuottamista.
Tarvitsee vain ilmaista eriskummaisella tavalla se, mikä on totta, niin eriskummainenkin näyttää lopuksi todelta, virkkoi Charlotta. Me omaksumme huomautuksistanne sen, mikä niissä on parasta, mutta pysymme siitä huolimatta naisina yksissä, myöskin yhteisesti toimien, jottei meidän tarvitse myöntää miehiä kovin suuressa määrässä itseämme etevämmiksi. Ettepä saa panna pahaksenne sitäkään, jos olemme hieman vahingoniloiset, pakostakin yhä enemmän, kun tulemme huomaamaan, etteivät herratkaan elä keskenänsä erikoisessa sovussa.
Ymmärtäväinen mies tutki nyt varsin huolellisesti, miten Ottilia käsitteli pieniä kasvatettaviansa, ja ilmaisi hänelle ehdottoman tunnustuksensa.
Teette aivan oikein, sanoi hän, kehitellessänne alustalaisianne vain lähimpään kelpoisuuteen. Puhtaudenharrastus saa lapset ilomielin pitämään hieman huolta itsestänsä, ja kaikki on voitettu, jos on saatu heidät innostetuksi tekemään tehtävänsä reippaasti ja oman arvon tunnoin.
Suureksi tyydytykseksensä hän muuten havaitsi, ettei ollut tehty mitään ulkonaisen näön vuoksi, vaan kaikki sisäänpäin ja välttämättömimpiä tarpeita silmälläpitäen.
Kuinka vähillä sanoilla, huudahti hän, voisikaan määritellä koko kasvatustehtävän, jos jollakin olisi korvat kuulla.
Ettekö tahdo koettaa, miten se onnistuu minun kuunnellessani? kysyi
Ottilia ystävällisesti.
Varsin mielelläni, vastasi apulainen, mutta te ette saa ilmiantaa minua. Kasvatettakoon pojat palvelijoiksi ja tytöt äideiksi, niin asiat ovat hyvässä kunnossa kaikkialla.
Naiset voisivat siihen vielä suostua, vastasi Ottilia, koska heidän, elleivät ole äitejä, joka tapauksessa täytyy suostua rupeamaan hoitajattariksi, mutta nuoret miehemme pitäisivät epäilemättä itseänsä liian hyvinä palvelijoiksi, koskapa voi helposti havaita, että jokainen pitää itseänsä kykenevämpänä käskemään.