Ottilia lähti vieraiden itsensä kehoittamana Charlottan jälkeen, ja nyt oli lordin vuoro huomauttaa, että oli kenties jälleen tapahtunut virhe, kerrottu jotakin naisten tietämää tai jotakin heidän omia kokemuksiansa muistuttavaa.
Meidän on varottava aiheuttamasta vielä enemmän pahaa, jatkoi hän. Kaiken sen hyvän ja miellyttävän korvaukseksi, mitä osaksemme on täällä tullut, näymme me tuovan talon asujaimille hyvin vähän onnea. Meidän on koetettava päästä soveliaalla tavalla lähtemään.
Minun on tunnustaminen, virkkoi seuralainen, että minua pidättää täällä vielä eräs muu asia, josta tahtoisin saada parempaa selkoa, ennenkuin lähden tästä talosta. Teidän mieltänne, mylord, kiinnitti eilen, kulkiessamme pimeä kammionne mukanamme puiston halki, todella maalauksellisen kohdan haeskelu siinä määrin, että teidän oli mahdoton havaita, mitä siinä ohessa tapahtui. Te käännyitte valtatieltä päästäksenne järven rannalle erääseen kohtaan, missä harvoin käydään ja mistä vastaranta näkyy erittäin viehättävänä. Ottilia, joka oli seurassamme, halusi tulla mukaan ja pyysi saada lähteä sinne soutaen. Minä astuin hänen venheeseensä ja katselin ilokseni kaunista ja taitavaa soutajaa. Minä vakuutin hänelle, että olin niin miellyttävästi keinunut aalloilla ainoastaan Sveitsissä, missä myöskin mitä viehättävimmät neitoset suorittavat lautturin tehtäviä, mutta en voinut pidättyä kysymästä, miksi hän oikeastaan oli kieltäytynyt kulkemasta tuota syrjätietä; hänen äänessään näet oli ilmennyt jonkinlainen pelokas hämminki. Kunhan ette minulle naura, virkkoi hän ystävällisesti, niin voin teille siitä jotakin kertoa, vaikka asia on minulle itsellenikin salaperäinen. Joka kerta, kun olen kulkenut tuota syrjätietä, minut on vallannut varsin omituinen kammo, jota en muuten missään tunne ja jota en osaa itselleni selittää. Vältän niinmuodoin mieluimmin antautumasta sellaisille vaikutelmille alttiiksi, sitäkin enemmän, kun siellä käytyäni kohta alkaa kivistää päätäni vasemmalta puolelta ja minä muutenkin saan monesti kestää samaa kipua. Me saavuimme perille, Ottilia keskusteli kanssanne, ja minä sillävälin tutkin paikkaa, jonka hän oli minulle etäältä tarkoin osoittanut. Mutta kuinka hämmästyinkään, kun havaitsin erittäin selviä kivihiilen merkkejä, joiden nojalla päättelen varmasti, että kaivamalla löytyisi syvemmältä kenties hyvinkin runsas kerrostuma.
Suokaa anteeksi, mylord; minä havaitsen teidän hymyilevän ja tiedän varsin hyvin, että annatte minulle vain viisaana miehenä ja ystävänä anteeksi näihin teidän mielestänne joutaviin asioihin kohdistuvan hartaan huomioni; mutta minä en voi täältä lähteä antamatta tuon kauniin tytön vielä koetella heilurinliikkeitä.
Joka kerta, kun asia tuli puheeksi, lordi välttämättä esitti jälleen sitä vastustavat syynsä, joita seuralainen kärsivällisesti kuunteli lopulta kuitenkin pysyen mielipiteissänsä ja toivelmissansa. Hän puolestansa huomautti yhä uudelleen, ettei asiaa pitänyt heittää, vaikka kokeet eivät kaikille henkilöille onnistuneetkaan; olipa hänen mielestänsä syytä tutkia sitä senvuoksi vieläkin vakavammin ja perusteellisemmin, koska epäilemättä tultaisiin saamaan selville useita epäorgaanisten olioiden kesken, orgaanisten ja epäorgaanisten välillä ja samoin orgaanisten kesken vallitsevia heimolaissuhteita, jotka ovat meiltä vielä salatut. Hän oli jo avannut aina mukanaan kuljettamansa kauniin lippaan ottaen sieltä esille kultaisista renkaista, rikkikiisusta ja muista metallisista aineksista kokoonpannun laitteen ja laski nyt kokeeksi langasta riippuvia metalleja lepääviä metalleja kohti.
Minä suon teille vahingonilonne, mylord, virkkoi hän samalla; se näkyy varsin selvästi teidän kasvoissanne, kun mikään ei tahdo lähteä minun pitelemänäni liikkumaan. Kokeeni onkin pelkkä tekosyy. Palattuansa naiset varmaan ihmettelevät, mitä kummaa tässä tapahtuukaan.
Naiset palasivat. Charlotta ymmärsi kohta mistä oli kysymys.
Minä olen paljon kuullut noista asioista, mutta en ole millonkaan nähnyt mitään vaikutusta. Koska teillä on siinä kaikki sievästi valmiina, sallinette minun koettaa, eikö se minulta luonnistu.
Hän otti langan käteensä, ja koska oli aivan tosissansa, hän piteli sitä vakavasti ja rauhallisin mielin; mutta vähintäkään heilahdusta ei ollut havaittavissa.
Sitten kehoitettiin Ottiliaa koettamaan. Hän piteli heiluria vieläkin rauhallisemmin, luonnollisemmin, tiedottomammin metallien yläpuolella. Mutta samassa silmänräpäyksessä tempautui riippuva kappale vinhaan pyörteeseen ja heilahti vaihtuvien alustojen mukaan milloin toiselle, milloin toiselle puolelle, ympyrän tai soikion kaarta noudatellen tai suoraviivaisesti, täysin seuralaisen odotusten mukaisesti, vieläpä paremminkin kuin hän oli osannut odottaa.