"Se se juuri onkin."
"Mitä sinä sanot?" huusi Paula suuresti yllätettynä, "onko se risti, jossa on säihkyviä kiviä?"
"On, aivan niin."
"Missä sinulla on se sitten, Monni? Annahan se minulle, oletko löytänyt sen?"
"En, vaan Kyblisin Yrjö."
Nyt halusi Paula tietää, kuka tämä oli ja missä hän asui. Hän tahtoi heti paikalla lähettää jonkun alas Kyblisiin hakemaan ristiä.
"Minä kyllä vielä menen sinne, ja jos hänellä on se vielä, niin tuon sen", sanoi Monni.
"Jos hänellä on se vielä?" huusi Paula, "miksei hänellä enää olisi sitä? Ja kuinka tiedät sinä sitten kaikesta, Monni? Koska löysi hän sen, ja kuinka olet sinä sitten kuullut siitä?"
Monni katsoi maahan, hän ei uskaltanut sanoa, kuinka kaikki oli tapahtunut ja kuinka hän oli auttanut salaamaan löytöä, kunnes ei enää ollut voinut sietää sitä.
Mutta Paula oli hyvin hyvä Monnille. Hän veti hänet syrjään, istahti puunrungolle hänen viereensä ja sanoi mitä ystävällisimmin: "Tule, kerro minulle kaikki ihan niinkuin on tapahtunut, Monni, tahtoisin niin mielelläni kuulla kaikki sinulta."