Nyt rohkaisi Monni mielensä ja kertoi koko asian. Hän ilmaisi Paulalle myös sanasta sanaan taistelunsa pikku Maggin puolesta ja kuinka hän oli kadottanut kaiken ilonsa eikä enää saattanut katsoa ylös hyvän Jumalan puoleen, ja ettei hän tänään enää voinut sitä kauvempaa kestää.
Paula puhui hyvin ystävällisesti Monnin kanssa ja sanoi, että hänen olisi vain pitänyt tulla kohta ja ilmaista kaikki, ja että oli oikein, että hän nyt oli sanonut niin suoraan hänelle kaikki, sitä ei Monnin tarvitsisi katua. Sitten sanoi hän voivansa luvata Yrjölle 10 markkaa, heti kun hän saisi ristin käsiinsä.
"Kymmenen markkaa?" toisti Monni täynnä hämmästystä, sillä hän tiesi, mistä hinnasta Yrjö oli aikonut ristin myydä. Nyt nousi Monni, hän aikoi vielä tänään mennä alas Kyblisiin ja, jos hän saisi ristin, heti aamulla varhain tuoda sen mukanaan. Hän juoksi tiehensä ja saattoi taas tehdä aika loikkauksia, hänen sydämensä oli taas paljon kevyempi, raskas paino ei enää masentanut häntä maahan.
Kotona pisti hän vain vuohensa navettaan, sanoi isoäidille, että hänellä vielä oli eräs asia toimitettavana, ja syöksyi heti alas Kyblisiä kohden. Hän löysi Yrjön kotoa ja sanoi hänelle heti, mitä hän oli tehnyt. Tämä julmistui aluksi kovin, mutta kun hän nyt ajatteli, että koko asia oli tunnettu, veti hän ristin ja kysyi: "Antaako hän myös minulle jotain tästä?"
"Kyllä. Nyt saat nähdä, Yrjö", sanoi Monni vihaisesti, "kuinka rehellistä tietä olisit heti saanut kymmenen markkaa ja valheellista vain neljä, nyt saat ne kymmenen."
Yrjö oli suuresti yllätetty. Nyt katui hän, ettei heti ollut mennyt kylpylaitokseen ristineen, kun oli sen löytänyt oven edustalta, sillä hänellä ei nyt ollut yhtään hyvä omatunto, ja kaikki olisi voinut olla niin toisin! Mutta nyt oli liian myöhäistä. Hän luovutti ristin Monnille, joka heti sen kanssa kiiruhti kotiin, olihan jo tullut aivan yö.
Viides luku.
Monni laulaa taas.
Paula oli antanut käskyn herättää hänet aamulla varhain, sillä hän tahtoi olla läsnä, kun vuohipaimen tulisi, hän tahtoi itse puhella hänen kanssaan. Illalla oli hän vielä kauvan neuvotellut isännän kanssa ja sitten tullut hyvin tyytyväisen näköisenä hänen huoneestaan, varmaankin oli hän sopinut isännän kanssa jostakin ilahduttavasta asiasta.
Kun vuohipaimen aamulla saapui laumoineen, seisoi Paula jo talon edustalla ja huusi: "Monni, etkö yhä vieläkään laula?"