Hän pudisti päätään: "Ei, en voi, minun täytyy nyt aina ajatella pikku Maggia, kuinka kauvan se vielä kulkenee kanssani, en voi enää eläissäni laulaa, ja tässä on risti." Samalla antoi hän pienen käärön, sillä isoäiti oli kietonut ristin huolellisesti kolmeen tai neljään paperiin.

Paula purki käärepaperit ristin ympäriltä ja katseli sitä tarkasti, se oli todellakin hänen kaunis ristinsä säihkyvine kivineen ja aivan vahingoittumatonna.

"Kas niin, Monni", sanoi hän nyt ystävällisesti, "olet tuottanut minulle suuren ilon, sillä ilman sinua en kai enää milloinkaan olisi nähnyt ristiäni, nyt minäkin tahdon valmistaa sinulle ilon: mene, hae pikku Maggi tuolta navetasta, se on nyt sinun omasi!"

Monni tuijotti Paulaa ällistyneenä kuin olisi mahdotonta uskoa hänen sanojaan, vihdoin änkytti hän: "Mutta miten — miten voisi pikku Maggi olla minun omani?"

"Miten?" toisti Paula hymyillen, "katsos, ostin sen eilen illalla isännältä ja lahjoitan sen nyt tänä aamuna sinulle. Voitko nyt taas laulaa?"

"Voi! Voi! Voi!" huudahti Monni ja syöksyi kuin hullu navettaa kohden, veti vuonan ulos ja otti sen käsivarrelleen. Sitten juoksi hän takaisin, ojensi neidille kätensä ja sanoi kerta toisensa jälkeen:

"Kiitän tuhat, tuhatkertaisesti! Palkitkoon sen Jumala! Kunpa vain voisin tehdä teille jonkun palveluksen!"

"No niin, viritäppäs nyt laulusi, saadaanpahan nähdä, kaikuuko se taas!" sanoi Paula.

Silloin viritti Monni laulunsa ja lähti nyt vuorta ylös vuohineen, ja hänen riemusäveleensä raikuivat alas laaksoon, niin ettei koko kylpylaitoksessa ollut ainoatakaan, joka ei olisi niitä kuullut, ja moni käänsihe patjoillaan ja sanoi: "Vuohipaimen on taas hyvällä tuulella." Kaikkia ilahutti, että hän taas lauloi, sillä he olivat tottuneet iloiseen herättäjään, toiset hänen laulunsa herättäminä noustakseen, toiset sen kuultuaan nukkuakseen edelleen. Kun Monni ylhäältä ensimäiseltä kukkulalta näki Paulan yhä seisovan alhaalla talon edustalla, astui hän erikoisen kauvas reunalle ja lauloi alas niin lujaa kuin voi:

"Sinitaivaskin kaunis Ilon yltäisen suo."