"Kuinka niin, rouva Menotti? Ettehän te toki lähde pois?"
Nyt täytyi rouva Menotin kääntää puhe toisaalle, sillä eihän hän voinut kertoa Rikolle huoltansa. Hän muisti mitä Stineli eilen illalla oli kertonut Rikosta, mutta hänen mielensä oli silloin niin täynnä omia huolia, ettei hän ollut oikein päässyt tytön kertomuksesta selville. Nyt häntä hiukan oudostutti, kun asia taas johtui hänen mieleensä.
"Kerropas minulle, Riko", alkoi hän, "oletko joskus ennen ollut täällä Peschierassa, koska sinä uudestaan halusit nähdä tätä järveä? Stineli, näet, kertoi siitä minulle eilen illalla."
"Olinhan täällä pienenä ollessani", sanoi Riko. "Sitte jouduin pois täältä."
"Kuinka sinä pienenä ollessasi sitte jouduit tänne?"
"Minä olen täällä syntynyt."
"Mitä? Täällä syntynyt? Mikä sinun isäsi sitte oli, koska hän tuli tänne vuoristosta?"
"Ei hän ollut vuoristosta. Äiti vain oli sieltä."
"Mitä puhut, Riko?" huusi rouva. "Ei suinkaan isäsi ollut täältä kotoisin?"
"Olipa niinkin!"