"Tätä kaikkea et ole milloinkaan kertonut, ja se on kuitenkin hyvin merkillistä! Eihän sinulla edes ole meikäläistä nimeä. Mikä oli isäsi nimi?"
"Sama kuin minunkin: Enrico Trevillo."
Rouva Menotti syöksähti penkiltään ikäänkuin joku äkkipuuska olisi häntä kohdannut.
"Mitä sanot, Riko?" huusi hän. "Mitä sanoit äsken?"
"Mainitsin isäni nimen", sanoi Riko tyynesti.
Mutta rouva Menotti ei sitä enää kuullut; hän oli jo juossut ovelle.
"Stineli, tuo minulle huivi!" huusi hän ovelta. "Minun on heti paikalla mentävä pastorin luo. Joka jäseneni vapisee."
Hämmästyneenä toi Stineli huivin,
"Tule vähän matkaa saattamaan minua, Riko", sanoi rouva Menotti lähtiessään. "Minulla on vielä vähän kyselemistä sinulta."
Rikon oli vielä kaksi kertaa sanottava mikä hänen isänsä nimi oli, ja kolmannen kerran kysyi rouva Menotti vielä pastorin portailla, tiesikö hän tämän asian ihan varmasti. Sitte hän meni sisään. Riko lähti pois ja ihmetteli suuresti rouva Menotin kiihtymystä.