Koko maanantaipäivän oli emännillä sangen kiiru leipomisen kanssa, kun näet jokapäiväinen, kaurainen, leipä ei soveltunut kylänlukuvieraille, vaan sen piti olla puhdas rukiinen leipä, ja siihen vielä tehtiin ohralestyleipää sekä kahdenlaisia, omena- (potaatti-) ja oikeita (ryyni-) piirakkaita. Iltapuolella naiset kaulailivat pyhävaatteita itselleen, miehilleen ja lapsilleen. Illansuussa lämmitettiin sauna ja emäntä toi uuden vaipan, jonka hän oli tyttärelleen Kaisalle valmistanut, laittoi sen nelinkerroin pitkittäin pöydänpään penkille, levitti lumivalkean hurstin sen päälle ynnä tyynyn pöydänpään nurkkaan. Kaikki reilaan saatuaan hän sanoi:
— Kas tuossa kelpaa rovastin loikoa ja silitellä suurta vatsaansa.
Illansuussa vähää ennen lukuherrojen tuloa tulivat Niemelään kutsuttuina vieraina isännän appi ja anoppi, Holttolan kirkonmies emäntineen, Savolais-ukko, Kurrosen ukko ynnä vävyt ja muut likeiset sukulaiset. Heidät otettiin sydämellisesti vastaan.
Lukusten edellä
Sisältö: Lukuherrojen tulo ja vastaanotto. Kokkapuheet. Saunan kylpy. Illallinen. Viinaputelin varkaus. Lukuväen tulo. Koirain tappeluttaminen. Lapsen ristiminen. Haukkumanimet.
— Kylänlukuherrat taitavat jo tulla, sillä Aitjärvellä näkyy ajettavan kolmella hevosella, sanoi Niemelän emäntä ulkoa tupaan tultuansa.
Kaikki jotka vain muulta työltään joutivat, mennä kahahtivat porstuan rappusille tulijoita katsomaan.
— Nehän nuo näkyvät olevan, sanoi Holttolan kirkonmies. Rovastin voilakka on eellimmäisenä ja kanttorin laukka toisena, tiettävästi koulumestari ajaa kolmantena, vaan kenen hevosella, en voi täältä asti tuntea.
Rahvas katseli tulijoita salmelle asti. Sitten he menivät tupaan, jossa korjailtiin yhtä ja toista. Emäntä levitti suurelle pöydälle rippulaitaisen lumivalkean pöytäliinan, jolle isäntä asetti kaksihaaraisen kynttilänjalan ja sytytti palamaan siinä olevat kynttelit, jotka sitten pian sammutti.
— Ovatko tytöt puhdistaneet useampia kynttelijalkoja, kirkastaneet veitsiä, varustaneet lautasia ynnä muita kapineita? kysyi isäntä.